Ajankohtaista 2020
Onttola kotiutti
Pohjois-Karjalan rajavartiosto kotiutti saapumiserän 1/2020 varusmiesjohtajat sekä saapumiserän 2/2020 miehistön jäsenet, yhteensä 129 varusmiestä ja vapaaehtoisen asepalveluksen suorittanutta naista 17.12.2020. Kotiutettavat ovat aloittaneet palveluksensa tammikuussa 2020 ja heinäkuussa 2020.
RAJA- JA MERIVARTIOJOUKKOJEN PERINNEYHDISTYKSEN PALKINTO
"Myönnetään saapumiserän parhaalle
johtajalle sekä miehistöön kuuluvalle
Rajan Perinneyhdistyksen perinnepuukko"
RJ Simanainen Niklas Kasperi, Joensuu
ALIK Moilanen Meri Tuuli, Suomussalmi
POHJOIS-KARJALAN RAJAMIESKILLAN PALKINTO
"Palveluksen kiitettävästi ja rajamieshenkeä osoittaen suorittanut pohjoiskarjalainen varusmies sekä 2/2020 aliupseerikurssilla hyvin menestyneelle oppilaalle luovutettiin Pohjois-Karjalan Rajamieskillan thermospullot."
VÄNR Iljina Miro Samuli, Joensuu ALIK Kuntsi Alex Kristian
"Etsikää Rajajääkäri Heiskanen" ensi-ilta Onttolassa
Huolimatta raflaavasta otsikosta viitaten "Pelastakaa sotamies Ryan" sotaelokuvaan kyseessä oli kuvaamani videodokumentti
(n. 1h 40min) ryhmän ja partion kovapanos tst-harjoituksista Hiienvaaran ampumaleirillä.
Yhtenäinen on rintamamme
Sotilaiden virkistys - ja viihdytystilaisuudet Taipaleessa ja Syvärillä n. 80 vuotta sitten
ja tänä vuonna Onttolassa
Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentaja eversti Marko Turunen kunnioitti läsnäolollaan tilaisuutta.
Alla komentajan terveiset:
"Kotiutuvat varusmiehet (ja -naiset) pääsivät 14.12.2020 illalla kotiuttamisviikollaan näkemään Seppo Lyytikäisen kuvaaman ja editoiman videon saapumiserän toiminnasta ampumaleirillä ja harjoituksista. Tilaisuus toteutettiin koronasuojautuminen tiukasti huomioiden. Saadun palautteen ja maastopukuisen yleisön reaktioiden perusteella video ja itse tilaisuus koettiin oikein myönteiseksi ja yhteishenkeä entisestään kohottavaksi; suojamaskit kasvoilla eivät haitanneet. Väliaikakahvit Rajasotilaskodissa kruunasivat tilaisuuden; jokainen "sotkun" munkkeja joskus nauttinut ymmärtää tämän hyvin.
Parhaimmat kiitokset Seppo Lyytikäiselle erinomaisesta videosta.
Samalla toivotan Rajalta Pohjois-Karjalasta rajakiltalaisille ja kaikille muillekin Hyvää Joulua ja Uutta vuotta 2021"
Eversti Marko Turunen
Rajavartioston komentaja
Luutnantti Ville Herttuainen rajajääkärikomppaniasta toimi illan valvojana ja vastasi auditorion tekniikan toimivuudesta.
Voluumia riitti kun valkokankaalla räjähteli ja paukkui. Lieneekö kolmen päivän päässä oleva kotiutus herkistänyt mielet ja muistot kun porukka "räjähti" vähän väliä hyväntahtoisesti nauramaan. Joku mainitsikin, että oli "vuoden paras komedia".
Väliajalla saimme nauttia "komentajan piikkiin" munkkikahvit sotilaskodin puolella.
Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja eversti Marko Turunen ja allekirjoittanut pienimuotoisessa tervehdysseremoniassa.
Kiitos taas kerran P-KR:lle, Rajajääkärikomppanialle ja Rajajääkäreille hyvästä yhteydestä ja yhteistyöstä hankalasta korona vuodesta huolimatta. Hyvää Joulua kaikille ja Parempaa Uutta Vuotta
Seppo Lyytikäinen
Pohjois-Karjalan rajamieskilta
Muistolaattoja ja sodanajan paikkoja
Muistolaattapartio lähdössä Tohmajärven rajavartioasemalta kolmelle entiselle vartioasemalle, samalla poikkettiin matkan varrella oleviin sodanajan muistomerkkipaikkoihin.
Kuvassa vasemmalla Pekka Hakkarainen, Juha Vuorjoki, Unto Eronen, Pekka Hämäläinen, Hannu Jaakkonen, Ari Pulkkinen, Matti Lukkarinen, Markku Mantsinen, rajamieskillan pj Reijo Jeskanen ja Erkki Lintunen lähdössä muistolaattojen kiinnityksiin.
Kaustajärvellä
Tuntematon sotilas
Saarivaaran rajavartioasemalle mennessä poikkesimme tuntemattoman sotilaan muistomerkillä
Talikkajärvi
Käytiin Rajajääkäripataljoona 4:n muistomerkillä Talikkajärven rannassa. Kuvassa vasemmalla Juhani Miinalainen, rehtori Matti Lukkarinen, jonka isä Jankka Lukkarinen oli 10.6.1941 perustetun Tohmajärven rajakomppania 14:n joukkueen johtaja ja myöhemmin 4.12.1941 perustetun rajajääkäripataljoona 2/4:n joukkueen johtaja sekä sodan jälkeen joukkueen johtaja ratavartioasemalla, Pekka Hakkarainen, Hannu Jaakkonen, Ari Pulkkinen, Reijo Jeskanen, Unto Eronen ja kameran takana Markku Mantsinen.
Pekka Hakkarainen
Onttolan Rajakillan vuosikokous
Onttolan Rajakillan vuosikokous pidettiin 17.8. Rajasotilaskodin tiloissa. Käsiteltävänä oli vuosikokousasiat. Kahvittelun jälkeen päästiin kokoustamaan. Puheenjohtaja Jukka Röppänen avasi kokouksen ja toimintakertomuksen hyväksymisen jälkeen todettiin tilejä käsiteltäessä, että killan talous on varsin hyvällä pohjalla. Tulevaa toimintaa suunniteltaessa päätettiin järjestää Kiteen killan alueella rajakalatapahtuma muikunpyynnin merkeissä lokakuussa. Kevätpuolella järjestetään Rajahiihto Onttolasta Kontiolahdelle mahdollisesti PKR:n tukemana.
Puheenjohtajaksi valittiin Jukka Röppänen, sihteeri/rahastonhoitajaksi Juha Rytkönen ja jäseniksi Reijo Jeskanen, Reijo Väisänen ja Ari Salo.
Lopuksi hallitus antoi tukensa Tero Kaakiselle valittaessa Rajan Perinneyhdistyksen uutta puheenjohtajaa.
Seppeleenlasku tilaisuus JR 37 muistomerkille Kiteen Välivaarassa 11.7.2020
Kiteen rajakilta järjesti pienimuotoisen kenttähartauden ja seppeleenlaskutilaisuuden Välivaarassa Jalkaväki Rykmentti 37 muistomerkillä. Jatkosodan aikana JR 37 joukot olivat koottu pääosin Isokyrön , Vähäkyrön ja Laihian miehistä. Näiden kuntien edustajat ovat käyneet laskemassa seppeleen muistomerkille vuorovuosina heinäkuun kymmenennen päivän tietämissä vuodesta 2011 lähtien.
Tänä vuonna vuorossa oli Vähäkyröläiset.
Vähäkyröstä seppeleen JR 37 muistomerkille laskivat Sinikka ja Hannu Härö sekä Veikko Laasanen.
Rovasti Sakari Takala piti puheen muistomerkillä Välivaarassa.
Puheessaan hän mm. muisteli nuoruus aikojaan Vähäkyrössä.
”Kerrankin Sakarin puhe ei ollut kuivaa, sillä vettä satoi koko puheen ajan kaatamalla.” Sateenvarjoja kannattelee Kiteen rajakillan puheenjohtaja Timo Päivinen.
Tykkikomppanian/ Jalkaväki Rykmentti 37 muistomerkille kukkalaitteen laskivat Vuokko Kostamo ja Timo Päivinen Kiteen rajakillasta.
Hannu Härö vas. Vähäkyröstä luovutti kiitokseksi seppeleen laskutilaisuuden järjestelyistä Kiteen rajakillalle uuni tuoreen painoksen Vähäkyrön historiasta.
Palveluksesta reserviin
Pohjois-Karjalan rajavartiosto kotiutti saapumiserän 2/2019 varusmiesjohtajat sekä saapumiserän 1/2020 miehistön jäsenet, yhteensä 129 varusmiestä ja vapaaehtoisen asepalveluksen suorittanutta naista Onttolassa 18.6.2020
RAJA- JA MERIVARTIOJOUKKOJEN PERINNEYHDISTYKSEN PALKINTO
Perinnepuukko
"Myönnetään saapumiserän parhaalle johtajalle sekä miehistöön kuuluvalle"
KERS Seppänen Rasmus Viljami, Muurame YLIRJ Pentikäinen Roope Matti, Suonenjoki
POHJOIS-KARJALAN RAJAMIESKILLAN PALKINTO
Termospullo
"Palveluksen kiitettävästi ja rajamieshenkeä osoittaen suorittanut pohjoiskarjalainen varusmies."
ALIK Turunen Leevi Hannu Petteri RJ Hurskainen Vili Valtteri, Lehmo
Maanantaina 6.7.2020 palvelukseen astuu 150 alokasta, joista naisten vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen 10 naista.
Savusaunan laiturin kunnostus projekti Närsäkkälässä
Kiteen rajakilta kunnosti kesäkuun aikana Närsäkkälän partiotukikohdan savusaunan laiturin ”uuteen uskoon". Laituri oli rikkoutunut pahoin keväällä jäiden lähdön yhteydessä. Nyt laituri on paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen ja odottaa virkakäyttöä sitten kun korona rajoitukset päättyvät.
 |
 |
 |
Jäiden särkemä vanha laituri. Täysin peruskorjattu, uusi ja upea laituri Karjalan Pyhäjärven luonnon kauniissa maisemissa valtakunnan rajan läheisyydessä. Portaiden teossa tehokolmikon kaksi jäsentä vas. Pekka Hurskainen ja Martti Väistö. Kiitos ahkerille kiltaveljille uurastuksesta.
Turvallista oli rakentaa kun raja oli hyvin valvottu
Timo Päivinen
Hiljaista on ollut. Pientä liikettä kuitenkin Kiteen suunnalla...
Kiteen Rajakiltalaiset rajanperinnettä vaalimassa ja muistelemassa Pusujoella
Tohmajärven Värtsilässä sijaitsee entinen Muskon rajavartioasema Pusujoen varressa. Joki saa alkunsa laajalta Rillinki-suolta, joka laskee Rämejärveen ja siitä edelleen Venäjän puolelle.
Muskon rajavartioaseman omistaa nykyisin Stora Enso. Vartioasema on ollut majoitus käytössä 2000 luvun alkupuolelle saakka.
Kiteen rajakiltalaiset kävivät huhtikuun lopulla 2020 raivaamassa entisen Muskon rajavartioaseman pihapiirin.
Kuvassa vuonna 1980 lakkautettu Muskon rajavartioasema.
Muskon Rajavartioasema oli toiminnassa vuosina 1955 – 1980. Vartiopäällikköinä toimivat mm. kiltaveljemme rajaylivääpelit
Olavi Lautamäki ja Olavi Svanberg.
Muskon alue oli sotien aikaan merkittävä ja haasteellinen alue sotilaallisesti sekä rajanvartioinnin ja alueen valvonnan kannalta.
Teksti Timo Päivinen, kuvat Pekka Hurskainen
TALVISODAN PÄÄTTYMISEN MUISTOPÄIVÄ UUKUNIEMELLÄ 13.3.2020
Lipun vihkiminen
Talvisodan päättymisen 80-vuotis muistojuhla alkoi Talvisodan Veteraanien Uukuniemeläisen Perinneosaston (TVUP) lipun naulauksella Uukuniemen kirkossa. Lipun siunasi ja vihki käyttöön rovasti Juhani Saukkonen.
Lipun siunauspuheessaan rovasti Saukkonen kertoi, että jo varhain ovat ihmiset samoin kuin kansakunnat ottaneet jonkun näkyvän merkin yhteiseksi tunnuksekseen. Se on edustanut silloin jotakin aarretta, ollut jonkun pyrkimyksen merkkinä, ollut kokoamassa ja pitämässä tiettyä joukkoa tai yhteisöä koossa. Me tiedämme kuinka jo muinaiset Rooman legioonat marssivat kotkankuvain jäljessä sen ajan taistelukentillä ja kuinka ristiretkeläiset kiinnittivät haarniskaansa ristintunnuksia ja kohottivat näkyviin viirinsä, joka johdatti heidät voittoisiin suorituksiin. Mitä tahansa nämä merkit ovatkaan olleet, kaikkiin niihin on liittynyt sama sisältö, tässä merkissä olet hyvässä turvassa. Merkki on samalla ollut uskon ja toivon merkki, kaikkien kannattama pyhä tunnus, joka on liittänyt ihmisiä yhteen. Myös erilaiset järjestöt ja yhdistykset kokoontuvat omien lippujensa ympärille kertoakseen toiminnastaan ja historiastaan.
Veteraani
Sotaveteraani Veli Merentie (96 v) nosti talvisodan muistotilaisuuden tervehdyspuheessaan esille erityisesti suojeluskuntien, niiden naisosastojen ja lottien merkityksen.
Vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö naisjärjestöineen, yli kaksisataa tuhatta ihmistä, oli puolustuksellemme valtava voimanlisä. Se oli nykyajan kielellä kansalaisjärjestö ja sellaisena suurin historiassamme. Järjestö luovutti armeijalle yli 80 000 asetta, yli 400 konekivääriä, yli 600 pikakivääriä, yli 600 konepistoolia ja 170 tykkiä sekä niihin runsaat varusteet ja ammukset.
Aseitakin merkittävämpää oli suojeluskuntien antama koulutus. Kenttäarmeijassa palveli noin 60 000 suojeluskuntalaista, joista 8500 upseeria. Sen lisäksi järjestö koulutti rintamalle suuren määrän nostomiehiä, jotka muuten olisivat jääneet kotiin. Pääosa reserviläisten kertausharjoituksista oli suojeluskunnan järjestämää.
Lottia taas toimi armeijan apuna eri tehtävissä 120 000. Järjestö varusti kolme kenttäsairaalaa. Lottien tuhat soppatykkiä olivat ratkaiseva lisä armeijan parillesadalle soppatykille. Sotaa talvisessa maastossa käytiin paljon telttojen ja lämpimän ruuan avulla. Näitä etuja ei hyökkääjällä ollut käytössään.
On perusteltuja sanoa, että ilman suojeluskunnan ja lottien antamaa voimanlisää ei kummastakaan sodasta olisi selvitty, sanoi Merentie tervehdyksensä lopuksi.
Juhlapuhe
Prikaatikenraali evp. Antti Lankinen kertoi juhlapuheessaan, että talvisota alkoi Uukuniemeläisten osalta 10. lokakuuta 1939, kun miehiä aloitettiin kutsua ylimääräisiin harjoituksiin. Uukuniemeläisten sotatie alkoi käytännössä Lahdenpohjasta tuolloin uusilta Viipurin Rykmentin kasarmeilta.
Se, että talvisota sai kahtia jakautuneen kansan yhtenäistymään yhteisen uhan edessä ja vieläpä niin yhtenäisenä miehenä ja naisena ja että epäsuhtainen kamppailu kääntyi pienemmän torjuntavoitoksi, synnytti termin ”talvisodan henki”. Talvisodan henki alkoi kehittyä jo ennen sotaa ja sillä tarkoitettiin kansakunnan yhtenäistymistä. Tuota termiä kuulee käytettävän vielä tänäkin päivänä varsin monissa yhteyksissä, kuten Suomen urheilijoiden saadessa yllättäviä voittoja tai kun poliitikot yrittävät ratkaista taloudellisen laman ongelmia tai kun yleensä yritetään saavuttaa jotain todella merkittävää, johon yksittäiset voimavarat eivät tahdo riittää. Itse toivon ettei ”talvisodan henki” termi katoaisi koskaan lastemmekaan sanavarastosta.
Kenraali korosti Suomen omien puolustusvoimien realistisella ajan tasalla pitämisen tärkeyttä. Se tarkoittaa, että pitkienkin rauhanaikojen vallitessa, kansan ei tule unohtaa oman kansallisen puolustuskyvyn ylläpitoa ja kehittämistä.
Tänä päivänä rummutetaan kovasti esimerkiksi NATO:oon liittymisen tarvetta. Tällöin rummuttajat yleensä unohtavat tai eivät ole edes tietoisia, että NATO:nkin peruslähtökohta on, että jokainen jäsenmaa huolehtii ensisijaisesti itse omin joukoin oman alueensa puolustamisesta, jatkoi Lankinen.
Viime sotiemme veteraanien perintö meille tämän päivän suomalaisille vaalittavaksi on itsenäinen isänmaa. Me emme saa unohtaa, millaisia uhrauksia veteraanit, miehet ja naiset varsinaisilla ja kotirintamalla sekä maan uudelleen rakentamisen aikana sotien jälkeen tekivät, jotta meillä olisi vapaa maa asua ja elää.
Kun isänmaamme itsenäisyys alkoi 102 vuotta sitten, maamme arvioitiin kuuluvan kehitykseltään Euroopan takapajulaan. Maamme itsenäistymisestä alkoi Suomen voimallinen kehitys kohti muun maailman kehittyneimpien valtioiden tasoa. Nyt olemme saaneet kuulla ja lukea viimeisten 10 vuoden aikana useiden puolueettomien kansainvälisten tutkimusten tuloksina, kuinka Suomi on paras tai lähes paras maa melkein missä mittauksessa tahansa. Olen myös huomannut, että nuoremman sukupolven parempi itsetunto jo mahdollistaa olla ylpeitä ja iloisia isiemme pohjustamista saavutuksista.
Nyt kun veteraanien määrä alkaa olla kovin vähäinen, meidän jokaisen, ihan jokaisen, tehtävä on opastaa lapsemme ja lapsen lapsemme ja naapureiden lapset arvostamaan isiemme ja äitiemme uhrauksia ja saavutuksia, jotta tulevilla sukupolvilla olisi oikeat perusteet kehittää hyvää ja kallista isänmaatamme oikeaan suuntaan, päätti kenraali puheensa.
Muistojuhlien ja talvisodan historiaa
Muistojuhlaan osallistujat toivotti tervetulleeksi Uukuniemen Kokonlahdessa asuva sotilasmestari (res.) Harri Kylliäinen, joka kertasi muistojuhlien alkuvaiheita.
Vuoden 1989 kesällä tapasin kirkonmäellä paikallisia sotaveteraaneja, jotka toivoivat huomiota myös Uukuniemeläisille Talvisodan Kollaan sankarivainajille ja veteraaneille. Oli kulunut 50 vuotta Talvisodan kovista päivistä. Uukuniemeläiset taistelivat Talvisodassa JR 34/5. komppaniassa. Kollaa oli Uukuniemeläisten Talvisodan taistelutanner, jossa maata puolustettiin rintarinnan Marokon Kauhun, Aarne Juutilaisen komppanian kanssa.
Talvisota oli 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty sota. Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä Suomeen ilman sodanjulistusta, ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen.
Sota on tunnettu erityisen vaikeista talviolosuhteista (talvi 1939–1940 oli vuosisadan kylmimpiä), puna-armeijan valtavista miestappioista, suomalaisten mottitaktiikasta sekä ”talvisodan hengestä”. Sodan seurauksena Suomi menetti Neuvostoliitolle 11 prosenttia maa-alueistaan ja toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin. Talvisodan jälkeen Suomen kansa oli sisäisesti yhtenäisempi kuin koskaan aiemmin maan siihenastisessa historiassa.
Talvisodan tärkein opetus oli, että kansallisella yhtenäisyydellä ja yhteisesti ponnistelemalla Suomi selvisi vaikeuksistaan. Tämä opetus on ajankohtainen myös tämän päivän kriiseissä.
Musiikkia ja puheita
Tilaisuuden musiikillisesta annista vastasi Keski-Karjalan puhallinorkesteri, kapellimestari Raimo Maarasen johdolla.
Sankarihaudoilla selväsanaisen puheen Uukuniemeläisten sotilaiden sotataipaleesta piti reservin ylivääpeli Kari Tikka.
Majuri Tapio Saarelainen piti vaikuttavan esitelmän tarkka-ampuja Simo Häyhästä, jonka uroteot ovat vertaansa vailla Suomen ja jopa koko maailman sotahistoriassa.
Päätössanat
Päätössanat talvisodan päättymisen muistojuhlassa lausui Parikkalan kunnanjohtaja, eversti evp. Vesa Huuskonen. Hän muistutti Talvisodan ihmeestä Uukuniemeläisten osalta. Kollaa kesti ja kaveria ei jätetty. Suomalaisten sotilaiden sisun merkitystä ei voi vähätellä talvisodassa. kaikkein tärkein asia oli kuitenkin kansakunnan yksituumaisuus hädän hetkellä.
Huuskonen kiitti myös TVUP:in aktiiveja jo vuodesta 1990 järjestetyistä Talvisodan muistopäivän juhlista Uukuniemellä.
Tilaisuus Uukuniemellä päättyi yhteiseen keittoruokailuun, jossa tarjolla oli hernerokkaa ja vanikkaa kuten talvisodan aikana sotilailla. Oheisohjelmana oli Talvisodan aseiden esittely.
Timo Päivinen
Talvisodan päättymisen muistojuhla 13.3.2020 alkoi Talvisodan Veteraanien Uukuniemeläisen Perinneosaston lipun naulauksella. Ensimmäisen naulan lipunnaulaus tilaisuudessa löi sotaveteraani Veli Merentie (96 v.). Ohjaajina toimivat yliluutnantti (res) Veikko Junna ja sotilasmestari (res) Sakari Hämäläinen ja Harri Kylliäinen. Lipunnaulaus vuorossa prikaatikenraali evp. Antti Lankinen
Talvisodan Veteraanien Uukuniemen Perinneosaston aktiiveja vastaanottamassa huomionosoituksia. Oikealta Mikko Junna, Kirsi Kylliäinen, Esa Piirainen, Antero Seppä, Kimmo Wetterstrand ja Leevi Makkonen. Eversti evp. Tero Kaakinen ja majuri evp. Timo Päivinen laskivat Kaakkois-Suomen rajavartioston seppeleen talvisodan 80-v. muistopäivänä Uukuniemen sankarihautausmaalle
Uukuniemen kirkkoon oli kokoontunut runsaasti väkeä muistelemaan talvisodan päättymistä. Kuvassa kolmas oikealta on eversti evp. Jari Kytolä, joka oli PKarPr:n viimeinen komentaja.
