14. Rajakomppanian muistomerkki Tohmajärven Rajajääkärikomppanian perustamispaikalla Nenosenlammella
14. Rajakomppanian muistomerkki pystytettiin vuonna 1991 Tohmajärven silloisen Rajajääkärikomppanian komentopaikan pihaan,
josta se siirrettiin 12.9.2023 komppanian perustamispaikalle Nenosenlammelle. Komppania kuului RjP4:ään.
14. Rajakomppanian perustamissuunnitelman liitteineen ovat laatineet kapteeni Olli Korhonen ja vänrikki Eino Rainola 29.11.1941. Rajakomppania perustettiin 2 kesäkuuta 1941 Nenosenlammella (kuva alla), silloin palvelukseen tulivat reservin upseerit ja aliupseerit sekä myöhemmin muut reserviläiset. Komppania koottiin leirikentälle 10.6.1941 klo 12.00. Komppanian päällikkönä oli Olli Korhonen. Hän luovutti saamansa käskyn mukaisesti tehtävän välittömästi luutnantti Eino Rainolalle, joka hoiti sitä lähes koko jatkosodan ajan.
Iltapäivän aikana komppanian joukkueet sijoitettiin rajan läheisyyteen. Komppania komentopaikka oli Tohmajärven Kemiessä Laatikaisen talossa.
Komppaniaan kuului runsaasti henkilökuntaa, joten komppaniasta tuli vahva. Sen vahvuus oli 7 upseeria, 38 aliupseeri, 239 miehistöön kuuluvaa. Heistä 16 aliupseeria ja 136 miehistöön kuuluvaa oli palvelukseen kutsuttuja reserviläisiä Tohmajärveltä ja Värtsilästä.
Komppanian sotatie kulki 7D:n mukana Sortavalaan ja sieltä edelleen Äänisen kautta Syvärille.
14. Rajakomppania luovutti Levinan asemat 27.1.1942 ja ilmoittautui 1.2. Podporozessa RjP 4:n komentajan sijaiselle, kapteeni A Ojalalle.
Entisen 14. RK:n rungon toi kapteeni Rainola 1944 marraskuussa 25 miehellä harvenneena takaisin Tohmajärvelle Kemien kylään.
14. RK lakkasi olemasta. Sen runko ja henki jäivät kuitenkin elämään ja omalta osaltaan vahvistamaan uutta pataljoonaa.
Komppanian vaiheista kerrotaan tarkemmin teoksissa:
Tuolla puolen Syvärin kirjassa, Antti Henttonen ja Matti Lappalainen
Pohjois-Karjalassa perustetut Rajakomppaniat 1941, Matti Lappalainen
Muistomerkki ennen jatkosodan alkua kaatuneiden 14. Rajakomppanian miehistä.
Vuonna 1991 pystytetty muistomerkki sijaitsee Tohmajärven rajavartioaseman tienvarressa Niiralassa. Muistolaatta on kiinnitetty kilometripaateen, joka on seisonut aikanaan Sortavalaan suuntautuneen, mutta rauhanteossa Sääperinjärven kohdalta suljetun tien varressa.
14. Rajakomppania oli ryhmittynyt ennen sotatoimien alkamista Värtsilän alueelle rajavartiointi tehtäviin. Partiointi rajan pinnassa oli vaarallista ennen yleishyökkäyksen alkamista, vihollinen häiritsi ja halusi eliminoida vastustajan. Niinpä rajalla sattui kahakoita joissa kaatui 1.7.1941 Sotamies Osmo Partanen partiomatkalla ja 3.7.1941 kaatui rajajääkäri Pekka Puharinen partiomatkalla. Molemmat olivat 14.Rajakomppanian miehiä.
9.7.1941 vastaisena yönä komppanian vahvuinen vihollisosasto ylitti rajan Koivulan maastossa ampuen kranaatinheittimellä Nenosen kallion tornikukkulalle. Tällöin hälytettiin vahvistukseksi 14. Rajakomppaniasta I ja II joukkue apuun. Aamuun mennessä vihollinen oli työnnetty omalle puolelle. 14. Rajakomppaniasta kaatuivat seuraavat sotamiehet Viljo Hurri, Arvid Varonen ja Alpo Kauppinen.
43. Rajakomppanian muistomerkki Kiteen Kontiolan maamiesseurantalolla
43. Rajakomppanian muistomerkki paljastettiin 16.6.1991 Kontiolan maamiesseurantalolla sekä kunnostettiin ja opastaulu paljastettiin 11.9.2022.
43. Rajakomppanian taival 10.6.1941 - 26.5.1942
Rajakomppania sai kesäkuun 10. päivänä 1941 iltapäivällä käskyn täydentää komppania sodanajan vahvuuteen. Rajavartiosto 3:n
4. Rajakomppania (Kiteen komppania) sai liikekannallepanossa yksikkönumeron 43. Joukko perustettiin vajaan vuorokauden kuluessa suunnitelman mukaisesti Päätyeellä, Kiteenlahden seurojentalolla, Närsäkkälän kansakoululla ja Suurnurmen vartiolla.
Määrävahvuuksien mukaisesti komppaniaan kuului henkilöstöä yhteensä 411 miestä, joista rajaseudun kylistä kotoisin olleita reserviläisiä oli noin 340. Komppanian pääaseistuksena oli kivääri, pikakivääreitä oli 16 ja konepistooleja vajaa 30. Konekivääreitä oli neljä ja panssarintorjuntakivääreitä kaksi. Kuljetukset hoidettiin kahdella kuorma-autolla ja 30 hevosella. Joukon liikkumista joudutettiin 150 polkupyörällä.
43. Rajakomppanian päällikkönä toimi kapteeni W Jako. Komentopaikka oli sijoitettu Päätyeelle. Komppania oli jaettu kahteen toimintasuuntaan, Kiteenlahden ja Kontiolan lohkoihin. Kontiolan suuntaa johti luutnantti Eero Silvennoinen ja Kiteenlahden suuntaa vänrikki Viljam Nirkkonen.
Kontiolan osasto osallistui heinäkuun 8. ja 9. päivien aikana Kevyt Osasto 18:lle alistettuna Konnunmäkeen ja Lamminmäkeen tehtyihin hyökkäyksiin. Rajakomppania ryhmittyi taistelujen jälkeen puolustukseen Haapavaaran - Konnunmäen tasalle. Majuri Bäckmanin komentama Kevyt Osasto 18 siirrettiin heinäkuun 17. päivänä divisioonan reserviksi Mustalammelle. Rajamiehet jäivät tällöin Konnunmäen alueelle osasto Koskenmiehelle alistettuina.
43. Rajakomppania lakkautettiin toukokuun lopulla 1942. Kantahenkilökunta sijoitettiin Lempaalan suunnalla toimineisiin rajajääkäripataljooniin. Reserviläiset sijoitettiin täydennykseksi pääosin 18. Divisioonaan. Komppanian henki jäi kuitenkin elämään ja omalta osaltaan vahvistamaan uusia yksiköitä.
43. Rajakomppanian tappiot olivat 22 kaatunutta ja noin kolminkertainen määrä haavoittuneita. Tappiot tulivat pääosin ensimmäisen puolentoista kuukauden aikana, jolloin käytiin ankarimmat taistelut.
Komppanian vaiheista kerrotaan tarkemmin teoksissa:
Rajalta toiselle ja takaisin, toimittanut majuri Einari Närhisalo
Sampo Ahto ja Veikko Pirilä: Etelä-Pohjalaisia taisteluissa 2 1919–1944
Mistä kunniataulut kertovat - Möhkön rajavartioasema ja Koitajoki
Välirauhan vv. 1940-1941 väliseltä ajalta juontaa juurensa Möhkön vartion alueella ja Koitajoen varressa ns. Matokivellä sijaitseva Väinö Nuutisen muistolaatta. Moskovan rauha 13.3.1940 aiheutti huomattavia alueluovutuksia Neuvostoliitolle Suomen saadessa aivan uuden kaakkoisrajan. Ilomantsin rajakomppanian osuudella raja säilyi entisellään pohjoisesta Virmajärvelle saakka. Tästä Virmajärvessä sijaitsevasta saaresta tuli nyt Suomen ja nykyisin myös Euroopan Unionin mantereen itäisin piste. Täältä raja tuli kulkemaan melko suoraviivaisesti Suomenlahden Virolahteen, samaa uraa mitä nykyinenkin raja kulkee. Näin joutui rajakomppaniakin suurelta osalta aivan uudelle rajalle, vanhojen karjalaiskylien Kuolismaan, Vuottoniemen, Liusvaaran ja Megrin jäädessä rajan taakse.
Kenttäarmeijaa ei heti rauhan solmimisen jälkeen kotiutettu vaan, kuten oli luonnollistakin, se huolehti rajanvartioinnista myöhäiseen kevääseen saakka.
Uutta rajaa ei oltu muuten merkitty kuin kiintopisteittäin karttaan. Niinpä venäläiset olivat aluksi pitkän aikaa rauhansopimuksessa määritetyn rajalinjan länsipuolella. Lienevätkö he merkinneet rajan kulun toisin karttoihinsa vai vahvemman oikeudella suorittivat omia rauhansopimuksen tulkintojaan. Sovitun rajalinjan tällä puolen he pitivät miehitettynä mm. Mutalahden, Nehvonniemen, Haapavaaran ja Leminahon kyliä.
Näillä alueilla meidän oli luonnollisesti perustettava väliaikaiset vartiot vastaavasti enemmän sisämaahan, kuten Haapovirralle, Korkeasyrjään ja Möhkölle. Kun rajan kulku oli näin tulkinnanvarainen, sattui useita kahnauksia rajanaapurin kanssa.
Rajan epäselvyydestä johtuneista kahnauksista esimerkkinä silloinen Möhkön vartio, jolla ei ollut lupaa ulottaa partiointiansa Möhkön tien itäpuolelle, sai nyt kuitenkin käskyn lähettää tähystyspartion tehtävänä selvittää venäläisten liikennettä. Tähystyspartio, johon kuuluivat Laine, Penttinen ja Nuutinen sai käskyn perustaa tähystyspaikan Koitajokivarren kumpareelle n. 200 m Hakopuron suusta, jonka paikan vartiopäällikkö Kers Paldanius oli käynyt valitsemassa.
Huhtikuun 9. päivänä 1940 partio aamuhämärissä hiihteli paikalle, mutta eteni vielä käsketystä paikasta jonkin verran itään. Tällöin venäläiset yllättäen avasivat tulen, jolloin Nuutinen sai surmansa, toisten päästessä pakenemaan. Tapausta välittömästi tutkittaessa, venäläiset ilmoittivat suomalaisten avanneen tulen, jolloin he olivat vastanneet tuleen. Tosiasiassa suomalaiset eivät ampuneet laukaustakaan, koska se oli välirauhan aikana ankarasti kielletty.
Näiden tapahtumien johdosta ja muistoksi pidettiin Väinö Nuutisen muistolaatan paljastustilaisuus tapahtumapaikan eli Matokiven maastossa ja Möhkön vartiolla 25.8.1974.
Taulun teksti: "Väinö Nuutinen syntynyt 17.8.1914 kaatui 9.4.1940 tällä paikalla"
Tapio Ikonen
Rajajääkäripataljoona 3:n muistomerkki
RjP3 muistolaatta sijaitsee Palovaarassa Hattuvaaran tien varressa, jossa on useita jatkosodan muistomerkkejä
Varsinainen muistomerkki sijaitsee Ilomantsi-Hattuvaara tieltä Niemijärven suuntaan noin 4,5 kilometriä, tien vieressä
Ilajanjoen itärannalla. N 620 50.424', E 31 0 19.772'. Niemijärventie 49, 82900 Ilomantsi.
Ilajanjoen muistomerkki ja teksti Muistolaatta Palovaarassa
Muistomerkki on pystytetty 27.7.2000 ja paljastettu 31.7.2000. Muistomerkin paljastuspuheen piti Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentaja eversti Martti Kukkonen.
Muistomerkkiä ovat hoitaneet ilomantsilaiset sotahistorian harrastajat ja asiasta kiinnostuneet yksityiset henkilöt.
Muistomerkille ei ole opasteita mutta merkin vieressä on vuonna 2008 valmistunut esittelytaulu, jossa tekstein ja kartoin kerrotaan alueen taisteluista ja erityisesti tykistön osuudesta. Muistomerkkinä olevassa kivessä on pyöreä metallinen kilpi jossa rajajääkärijoukkojen karhunpäätunnus ja teksti: Rajajääkäripataljoona 3 1941-1944 Hanko-Syväri-llomantsi. Lisäksi kiveen on kaiverrettu teksti: Rajajääkäripataljoona 3 pysäytti venäläisten etenemisen tähän 31.7.1944.
Ilajanjoelle Rajajääkäripataljoona 3:n kaksi komppaniaa pysäytti 31. heinäkuuta 1944 idästä Niemijärven tietä panssarivaunut kärjessä hyökänneen puna-armeijan 176. divisioonan rykmentin (JR 55).
Muistomerkin kohdalla Rajajääkäripataljoonan panssarintorjuntaryhmä tuhosi panssarikauhulla (saks. Panzerschreck) vihollisen kärkipanssarit. Pari päivää myöhemmin vihollisrykmentti joutui irtautumaan suomalaisjoukkojen uhatessa sen selustayhteyksiä. Rajajääkäreiden takaa ajamana rykmentti joutui vetäytymään Vellivaaraan, pois Suomen valtakunnan alueelta.
Ilajanjoen muistomerkki on pystytetty muistuttamaan alueella käydyistä taisteluista sekä Rajajääkäripataljoona 3:n sotilaiden kunniaksi.
RjP4:n muistokivi
Hoilolan Talikkajärven rannalla
Pohjois-Karjalassa
Rajajääkäripataljoona 4:n muistomerkki on pystytetty tälle paikalle 2.11.1991. Samana vuonna, kun jatkosodan alkamisesta oli kulunut 50 vuotta.
Kivi oli löydetty tästä lähistöltä. Silloisen RjP 4:n perinnetoimikunnan tervehdyksen tuonut Matti Lappalainen totesi: ”Tällä kivellä istuskeli RjP 4:n sotilaita 19.9.1944 odotellen sanomaa välirauhasta.
Kului 47 vuotta, kunnes sammaloitunut kivi hoksattiin parhaaksi muistoksi tuosta historiallisesta päivästä. Kivi kertoo ylpeästi RjP 4:n sodasta ja sen sotilaista. Kaiken kokeneena kivi jää ikään kuin vartioimaan muistoamme. RjP 4:n muistoa.
Meiltä jää jälkeemme jotain pysyvää”.
24.Rajakomppanian Tervaruukin muistomerkki Ilomantsissa.
Tervaruukin alueella perustettiin 24. Rajajääkärikomppania ja aloitti se jatkosodan ajan kestäneen sotataipaleensa. Tämä majuri Viljo Kivikon komentama komppania oli sotinut jo talvisodassa Ilomantsissa ja toimi perustana tulevalle Rajajääkäripataljoona 5:lle. Muistomerkki on pystytetty Kivikon komppanian sotilaiden muistoksi ja erityisesti niiden monien miesten kunniaksi, jotka eivät palanneet sotaretkeltään elossa.
Muistomerkin valmisti Joensuun Kivi Urakointi Tmi. Muistomerkin kivi on saatu Sonkajan kylän alueella olevasta panssariesteestä.
Muistomerkin pystytti Pohjois-Karjalan Rajamieskilta ry. 15.6.1991. Paljastuspuheen piti rajavartiomestari evp.
Eino Venemies.
Pohjois-Karjalan Rajamieskilta ry:n puheenjohtaja Jorma Piipponen luovutti muistomerkin Ilomantsin Rajajääkärikomppanialle ja luovutuksen otti vastaan komppanian varapäällikkö yliluutnantti Juha Karhiaho. Muistomerkin hoidosta ovat huolehtineet myös ilomantsilaiset sotahistorian harrastajat ja asiasta kiinnostuneet yksityiset henkilöt.
Muistomerkki on noin 8 kilometriä Ilomantsin keskustasta Möhkön suuntaan Tervaruukin tienhaarassa. N 620 38.508', E 31 0 04.489. Möhköntie 78, 82900 IlomantsiMuistomerkille ei ole opasteita eikä esittelytaulua.
Kiveen kiinnitetyssä metallilaatassa on teksti: Täältä lähti 24. Rajajääkärikomppania sotaan kesällä 1941.
Tervaruukin alue toimi suojeluskunnan leiri- ja harjoitusmaastona ennen viime sotia.
