Pohjois-Karjalan Rajamieskilta lahjoitti muistotaulun
Rajavartiolaitos täytti tänä vuonna 100 vuotta. Pohjois-Karjalan Rajamieskilta on juhlavuoden kunniaksi pannut vireille hankkeen lahjoittaa kaikille Pohjois-Karjalan Rajavartioston toiminta-alueen lakkautetuille rajavartioasemille ja komento-johtopaikoille paikan historiasta kertovan muistotaulun. Hanke toteutetaan yhdessä Pohjois-Karjalan rajakiltojen kanssa.
Pohjois-Karjalassa ensimmäinen muistotaulu kiinnitettiin Tohmajärven Kirkkoniemessä sijainneen komentopaikan päärakennuksen oven pieleen.
Taulussa kerrotaan komento- ja johtopaikan nimihistoria
vuodesta 1955 vuoteen 2004.
Tällä paikalla oli 1.JP-KR:n komppanian komentopaikka 1955-1972. Tohmajärven rajajääkärikomppanian komentopaikka 1973-1992 ja Tohmajärven rajavartioalueen johtopaikka 1993-2004.
Pohjois-Karjalan Rajavartiosto
Pohjois-Karjalan Rajamieskilta
21.3.2019
Muistotaulua olivat luovuttamassa P-K Rajamieskillan pj Reijo Jeskanen sekä Kiteen Rajakillan pj Pekka Hakkarainen ja siht Timo Päivinen. Taulun otti vastaan rakennuksen nykyinen omistaja Juha Vättö. Vättö kertoi arvostavansa perinnetyötä ja kiinnittävänsä mielihyvin muistotaulun näkyvälle paikalle kertomaan rakennuksen historiasta.
Muistolaatta Ilomantsiin
Pohjois-Karjalan Rajamieskilta lahjoittaa muistolaatan Pohjois-Karjalan Rajavartioston komppanioiden komentopaikkoina ja rajavartioasemina toimineiden kiinteistöjen seinään.
Ilomantsissa 2./P-KR:n komppanian komentopaikkana toimi vuosina 1955 – 1972 nykyinen Kuntoutumis- ja Päivätoiminta Ilonan kiinteistö. Omat muistolaattansa ovat saaneet myös Tohmajärvi ja Lieksa.
Ilomantsissa kyseisessä kiinteistössä Ilomantsin rajajääkärikomppanian komentopaikka toimi vuosina 1973 – 1992. Sen jälkeen kiinteistössä oli Ilomantsin rajavartioalueen johtopaikka vuoteen 2004 saakka.
Muistolaattojen tekeminen ja kiinnittäminen on Pohjois-Karjalan Rajamiekillan kunnianosoitus Rajavartiolaitoksen 100 vuotiselle työlle Suomen turvallisuuden eteen.
Pohjois-Karjalan Rajamieskillan puheenjohtaja Reijo Jeskanen, Ilomantsin Rajakillan puheenjohtaja Tapio Ikonen ja Ilomantsin Rajavartioaseman päällikkö kapteeni Janne Natri. Laatan vastaanotti kiinteistön nykinen omistaja Ilonan yrittäjä Hannu Urjanheimo
Leminahon muistolaatta
Entisen Leminahon rajavartioaseman kiinteistöt sijaitsevat Pitkäjärven rannassa, nykyisin kiinteistöt omistaa Ilomantsilainen
Jari Ahponen. Muistolaatan päärakennuksen seinään kiinnittivät ja luovuttivat Ahposelle Pohjois-Karjalan Rajamieskillan puheenjohtaja Reijo Jeskanen ja Ilomantsin Rajakillan puheenjohtaja Tapio Ikonen
Vuonna 1971 Leminahon vartio sai käyttöönsä valtion RVL:n käyttöön ostaman autioksi jääneen Leminahon vanhan kansakoulun. Koulun muuttaminen vartioasemaksi suoritettiin työttömyysmäärärahoin siviilityövoimalla. Vartion toiminnot siirtyivät Pitkäjärven päästä entisiin Lemiahon koulun tiloihin heinäkuun alusta alkaen. Uusi vartiorakennus käsitti kaksi perheasuntoa ja erittäin tilavat käyttötilat. Vartioaseman sisällä olevaa "hallia" ruvettiin käyttämään erilaisiin peleihin ja urheilutoimintaan. Syksystä alkaen kylän nuoriso hyödynsi tilan peli- ja nuorisoiltojen pitämiseen kaksi kertaa viikossa
Leminahon vartioasema 1971-1989
Ilomantsin Rajakillan puheenjohtaja Tapio Ikonen, Kiinteistön nykyinen omistaja Marjaleena Bogdanoff ja Ilomantsin Rajavartioston päällikkö kapteeni Janne Natri
Möhkön muistolaatta
Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentaja eversti Vesa Blomqvist, Pohjois- Karjalan Rajamieskillan puheenjohtaja Reijo Jeskanen ja Ilomantsin Rajakillan puheenjohtaja Tapio Ikonen kiinnittivät muistolaatan entisen Möhkön rajavartioaseman seinään. Laatan ottivat vastaan nykyiset kiinteistön omistajat Elvi ja Jorma Lemmetyinen, heillä on kiinteistössä huoneistohotelli Rajakartano
Hattuvaaran rajavartioasema
Ilomantsin Hattuvaaran kylälle rakennettiin rajavartioasema 1947 ja sitä laajennettiin 1993. Rajavartioasema lopetettiin 2009. Nykyisin kiinteistöt omistaa Kaivosyhtiö Endomies. Muistolaatan vastaanottivat Suomen johtaja Seppo Tuovinen ja hallintojohtaja Jaana Moilanen. Laatan seinään kiinnittivät ja luovuttivat Pohjois-Karjalan Rajamieskillan puheenjohtaja Reijo Jeskanen, Ilomantsin rajavartioaseman päällikkö kapteeni Janne Natri ja Ilomantsin Rajakillan puheenjohtaja Tapio Ikonen
Kivivaaran rajavartioasema
Ilomantsin komppanian pohjoisin rajavartioasema sijaitsi Naarvan Kivivaarassa 1947 -1993. Vartioasemalla tehtiin peruskorjaus 1959. Nykyisin kiinteistöissä sijaitsee Ulvovan Suden Majatalo, jonka omistavat Pirkko ja Jorma Eskolin.
Kivivaara tuli tunnetuksi 1955 Kimmo-karhusta. Kimmo jäi pentuna orvoksi kun emo oli ammuttu. Silloinen Rajavartioston komentaja Antti Seitamo toimitti pennun vartioasemalle elätiksi. Kimmo tykkäsi painia rajamiesten kanssa.
Muistolaatta kiinteistön seinään kiinnitettiin yhdessä kiinteistön omistajien kanssa Reijo Jeskasen, Janne Natrin ja Tapio Ikosen toimesta.
Ilajan rajavartioasema
Ilajan rajavartioasema sijaitsi Mustalammen ja Ilajalammen välisellä komealla kannaksella vuodesta 1947 lähtien. Vartioasema lopetettiin 1990. Nykyisin vartioaseman omistaa Seppo Kankaanpää. Muistolaatan kiinteistön seinään kiinnittivät Rajamieskillan edustajat Reijo Jeskanen ja Tapio Ikonen ja Ilomantsin rajavartioaseman päällikkö Janne Natri
Haapavaaran rajavartioasema
Haapavaaran rajavartioasema on rakennettu 1956 Koitajoen vesistön Nietaselän rannalla. Rajavartioaseman toiminta loppui 1990. Sen jälkeen kiinteistö on ollut useammalla omistajalla. Nykyisin kiinteistön omistaa Nietakartanon Loma Oy. Muistolaatan otti vastaan yhtiön toimitusjohtaja Taavi Rautiainen.
Nehvonniemen rajavartioasema
Nehvonniemen rajavartioasema on rakennettu 1950. Asema sijaitsee Koitajoen vesistön Nehvonjoen rannalla, rajavartioaseman toiminta loppui siinä 1968. Kiinteistö on ollut yksityisten omistuksessa ja nyt kiinteistön omistaa Kalevalaseura. Seuran puolesta laatan vastaanotti talonmies/vahtimestari Pekka Jeskanen
Mutalahden rajavartioasema
Mutalahden rajavartioasema rakennettiin 1954. Tuota ennen rajavartioasema toimi aivan rajan tuntumassa Syrjänvaarassa Matveisten omistamassa talossa. Rajavartioaseman toiminta loppui 1993, jonka jälkeen se oli muutaman vuoden henkilökunnan vapaa-ajan virkistyspaikkana. Nykyisin kiinteistön omistaa Paavo ja Mari Öhrn. Laatan kiinteistön seinään kiinnittivät Pohjois-Karjalan Rajamieskillan puheenjohtaja Reijo Jeskanen ja Ilomantsin Rajakillan puheenjohtaja Tapio Ikonen.
Laatan kiinteistön seinään kiinnittivät Pohjois-Karjalan Rajamieskillan puheenjohtaja Reijo Jeskanen ja Ilomantsin Rajakillan puheenjohtaja Tapio Ikonen. Alla oikealla Paavo Öhrn
Kiitsanjärven rajavartioasema
Keväällä 1945 todettiin, että vartioasemia oli liian paljon, jolloin myös rajakomppania 3 ja 2 yhdistettiin rajakomppania 2:ksi, ja alueelta lakkautettiin yhdeksän vartioasemaa. Näiden lakkautettujen vartioasemien joukossa olivat Luutalahden, Onnenvirran, Öllölän, Talikkajärven, Ruhovaaran ja Syrjävaaran vartioasemat, jonka jälkeen muodostettiin alueelle Kiitsanjärven rajavartioasema 25.6.1945. Rajavartioasema toimi alkuunsa parakkirakennuksissa. Varsinainen vartioasema valmistui 1953, asunto ja varasto rakennukset valmistuivat 1954. Kiitsanjärven rajavartioasema lakkautettiin 1975. Lakkautuksen jälkeen kiinteistöt ovat olleet matkailuyrittäjien omistuksessa. Viimeisimpänä siinä on toiminut Koma-Kitsa, jonka omistaa Roswitha Prochnowille.
Muistolaatan luovuttivat Pohjois-Karjalan Rajamieskillan puheenjohtaja Reijo Jeskanen, Onttolan Rajakillan puheenjohtaja Jukka Röppänen, sihteeri Juha Rytkönen, tilaisuutta seurasi vanhempi rajavartija Janne Karhapää.
Talikkajärven rajavartioasema
Talikkajärven vartioasema valmistui 1956 Talikkajärven länsirannalle ja näin saatiin hieman hämäräksi kulmakunnaksi rajatapahtumiin nähden osoittautuneelle Saaroistenniemen alueelle tuntuva vahvennus. Vajaan vuoden päästä vartioasema paloi, todennäköisesti salaman sytyttämänä. Vartioasema rakennettiin uudelleen samoille perustuksille ja näin se oli toiminnassa aina vuoteen 2009 saakka.
Vuonna 2012 kiinteistöt siirtyivät Joensuun perinteisen Sanan Ystävät ry:n omistukseen ja heillä on siellä edelleen aktiivista vapaa-ajan hengellistä toimintaa.
Muistolaatan luovuttivat yhdistyksen edustajille Pohjois-Karjalan Rajamieskillan puheenjohtaja Reijo Jeskanen, Onttolan Rajakillan puheenjohtaja Jukka Röppänen, sihteeri Juha Rytkönen ja vanhempi rajavartija Arto Juutinen rajavartioston edustajana seurasi tapahtumaa.
Muskon rajavartioasema
Muskon vartio perustettiin Talvisodan jälkeen vartioimaan uutta Moskovan rauhan rajaa. Vepsänvaaraan sijoittui toinen vartio, Vepsänvaaran vartio. Muskon vartio lopetti toimintansa vasta heinäkuussa 1941. Muskon vartion miehet kuuluivat kersantti Ali-Kaijalan ryhmään, joka yhtyi heinäkuun lopulla Laatokan rannalla Tohmajärven komppaniaan eli 14. RajaJK:aan. Vuoden 1944 jälkeen Muskon vartio toimi Muskon alueella Muskon koululla, mutta vartion toiminta lakkautettiin 1945, jolloin sen toimintaa jatkoi Vepsänvaaran vartio. Mutta eipä tilanne ollut vieläkään selvä vaan 1953 vuorostaan lakkautettiin Vepsänvaaran vartio ja se siirtyi Muskoon.
Täällä toiminta alkoi vuokratiloissa mv. Erkki Matikaisen pienessä kamarissa, josta sitten 1955 muutettiin uuteen sijoituspaikkaan. Vartiorakennus sijaitsi Pusujoen sillan luona, josta matkaa valtakunnan rajalle oli noin 2 kilometriä. Em. paikallaan vartio toimi ja kehittyi hyvin toimivaksi vartioksi, kunnes Rajavartiolaitoksen organisaatiomuutosten perusteella vartion toiminta lakkautettiin 1.8.1980. Lakkauttamisvuonna vartioasemalla toimi vartiopäällikkö ja -upseeri, 10 rajavartijaa sekä emäntä.
Varsinainen rajapalvelu toimintavuosina oli varsin hiljaista: rajaloukkauksia, turismin ja metsästäjien aiheuttamia tapauksia sattui vuosittain verraten vähän. Vartion kalusto kehittyi vuosien mukana samoin henkilökunnan asunto-olot paranivat. Vartion suhteet siviiliväestöön muodostuivat erittäin hyviksi ja läheisiksi. Löytyypä Muskon vartion henkilökunnasta maailmanmestari, sillä 1975 rajaylikersantti Olavi Svanberg vei kultaa hiihtosuunnistuksen henkilökohtaisessa- ja viestikilpailussa.
Muisto laatan kiinittivät P-K:n Rajamieskillan puheenjohtaja Reijo Jeskanen, Kiteen Rajakillan puheenjohtaja Pekka Hakkarainen ja sihteeri Timo Päivinen. Laatan vastaanotti Sora Enson edustajan metsäasiantuntija Keijo Kakkonen, tilaisuutta todisti ylirajavartija (evp) Markku Saukkonen
Värtsilän ratavartioasema
Värtsilän vartio toimi Ratavartion nimellä vuoteen 1971 saakka, jolloin se sai uuden nimen. Jo vartion entinen nimi, Ratavartio, viittaa sen tehtäväkenttään. Vartio valvoi rajan yli menevää rautatie- ja maantieliikennettä, joka ylitti Suomen ja Neuvostoliiton välisen rajan Niiralan kohdalta. Vartiolla toimii puomivartio, joka tarkastaa ja sinetöi rajan yli menevät vaunut ja tarkastaa rajan yli tulevat vaunut.
Tullilaitos suorittaa omat tarkastuksensa raja-asemalla. Molemmat sekä tulli että rajavartiolaitos kirjaavat yli kuljetettavan tavaran. Vartio sai Ratavartiolle puomirakennuksen jo 1948, mutta asianmukaisen junantarkastustorni valmistui puomivartion viereen vasta 1964.
Rautatieliikenne Suomesta Neuvostoliittoon Värtsilän aseman kautta alkoi heinäkuussa 1945. Junat kuljettivat pääasiassa sotakorvaus- ja ns. palautustavaraa. Vuosien varrella on junaliikenne vilkastunut ja tuotavien ja vietävien tavaroiden artikkelit monipuolistuneet.
Alkuvuosina vaunut olivat sisältäneet pääasiassa puutavaraa, jo 1948 Niiralan kautta kulki 9 624 vaunua vuodessa, joka tekee kuukaudessa keskimäärin 802 vaunua. Vilkkaimmat kuukaudet ovat maalis - kesäkuun vaiheilla, jolloin yleisesti ylitetään tuhannen vaunun määrä kuukaudessa.
Talvisodan jälkeen keskusvartio sijaitsi Kaurilassa ns. Simpeleen talossa. 1944 jälkeen vartio majaili mv. E Kaikon talossa, jossa oltiin seuraavaan vuoteen. Täältä vartion paikkaa muutettiin aseman esimiehen taloon. 1948 päästiin omaan vartiorakennukseen, jossa toimittiin vuoden 1957 kevääseen saakka. Nykyisin talo on henkilökunnan asuinrakennuksena.
Muistolaatan paljatukseen osallistuivat P-K:n Rajamieskillan puheenjohtaja Reijo Jsekanen, Kiteen Rajakillan puheenjohtaja Pekka Hakkarainen ja sihteeri Timo Päivinen. Rehtori Matti Lukkarinen, jonka isä Jankka Lukkarinen oli ensimmäinen ratavartioaseman joukkueen johtaja, rovasti Erkki Lintunen Matti Lukkarisen ikäisiä Värtsilän poikia ja ylirajavartija (evp) Markku Saukkonen. Laatan vastaanotti Tohmajärven rajavartioaseman päällikkö kapteeni Mika Wegelius.
Värtsilän Rajavartioasema
Uusi ja isompi vartiorakennus valmistui 1957 ja se toimi yli kaksikymmentä vuotta tehtävässään kunnes uusi ja entistä ehompi valmistui 1978. Rakentamisen myötä koheni myös Ratavartion/Värtsilän vartion henkilökunnan asunto-olot paikkakunnalla. 1970 valmistui nykyaikainen rivitalo Niiralan raja-aseman lähelle. 1974 valmistui vartiolle uusi neljän asunnon rivitalo ja kun 1978 valmistui uusi vartiorakennus, vanha vartiorakennus luovutettiin peruskorjattuna perheasunnoiksi. Nykyisin Värtsilän vartio on Tohmajärven rajajääkärikomppanian alueella toimivista vartioista suurin. Värtsilän vartion alueella näköyhteyden päässä valtakunnan rajasta kulkee matkailullisesti vilkas runon ja rajan tie. Kesä-heinäkuussa käy uteliaita matkustajia katsomassa valtakunnanrajaa ja heidän liikkumisensa valvonta vilkastuttaa vartion toimintaa. Tästä pitää huolen rautatieasema, joka on hyvin lähellä rajavyöhykettä ja uteliaalle turistille rajavyöhyke saattaa olla suuri houkutus. Kuitenkin houkutus vyöhykkeelle menosta kannattaisi jättää sillä rajavyöhykkeellä oleskelu ilman lupaa saattaa koitua varsin kalliiksi uteliaisuudeksi, kuten kävi neljälle nuorelle turistille, jotka ylittivät autollaan kieltotauluista piittaamatta rajavyöhykkeen kesällä 1983 ja maksoivat uteliaisuudestaan sakkoja yhteensä lähes 1 900 markkaa.
Runsaat vierailut, illanvietot, talkoot yms. ovat lähentäneet paikallisen väestön ja rajamiesten suhteita. Viestikilpailut, puulaakiottelut ja muut vapaa-ajan piiriin kuuluvat toiminnot ovat miellyttävästi ja piristävästi katkaissut rajamiesten joskus raskaan ja yksitoikkoisenkin työn.
1974 Värtsilän vartion kohdalle sattui historiansa kunniakkaimmista vuosista. Tällöin Rajavartiolaitoksen päällikkö nimesi luutnantti Arvo Kinnarin vuoden rajamieheksi rajajoukkueen johtajana osoittamasta kyvykkyydestä ja esimerkillisestä toiminnasta sekä sotilasurheilun alalla saavutetusta vertaansa vailla olevasta tuloksesta; viidennen kerran kansainvälisen Sotilasurheiluliiton partiohiihdossa partion johtajana voitetusta mestaruudesta.
Värtsilän vuonna 1957 valmistunut vartioasema on purettu 2016. Laatan vartioaseman paikalla olevaan sähkökaappiin kiinittivät P-K:n Rajamieskillan puheenjohtaja Reijo Jeskanen, Kiteen Rajakillan puheenjohtaja Pekka Hakkarainen ja sihteeri Timo Päivinen. Tohmajärven rajavartioaseman päällikkö kapteeni Mika Wgelius otti laatan vastaan.
Välivaaran vartioasemalle muistolaatta
Rajavartiolaitos täytti 100 vuotta vuonna 2019. Pohjois-Karjalan Rajamieskilta pisti juhlavuoden kunniaksi vireille hankkeen lahjoittaa kaikille Pohjois-Karjalan Rajavartioston toiminta-alueen lakkautetuille rajavartioasemille ja komento-johtopaikoille paikan historiasta kertovan muistotaulun. Hanke toteutetaan yhdessä Pohjois-Karjalan rajakiltojen kanssa.
Pohjois-Karjalassa ensimmäinen muistotaulu kiinnitettiin 2019 Tohmajärven Kirkkoniemessä sijainneen komentopaikan päärakennuksen oven pieleen. Kiteen alueella muistotaulujen kiinnitys entisiin rajavartiolaitoksen tiloihin aloitettiin 11.7.2020 Välivaaran entiseltä rajavartioasemalta. Puuhamiehinä toimivat Reijo Jeskanen ja Timo Päivinen.
Historiaa
Välivaaran vartioasema perustettiin vuonna 1940. Vartioaseman oli ensimmäiset 16 vuotta sijoitettuna paikkakunnalla eri maalaistaloihin ja mökkeihin. Oma vartioasema rakennus rakennettiin nykyiselle tontille vuonna 1957.
Vartioaseman sijainti oli hieman poikkeuksellinen, koska yleensä rajavartioasemat rakennettiin vesistön rannalle.
Välivaaran uudempi vartioasema rakennus valmistui 1.7.1982. Vanha vartioasema rakennus peruskorjattiin tuolloin perheasunnoiksi. Uusi huoltorakennus valmistui 1.10.1999.
Välivaaran rajavartioasema lakkautettiin ”rajareformin” myötä vuoden 2009 lopussa. Henkilöstö siirtyi Värtsilään Tohmajärven rajavartioasemalle.
Välivaarassa vartiopäällikköinä ovat toimineet Sulo Tyrväinen, Veikko Ruotanen, Sulo Karppanen, Tapio Härkönen, Pauli Peltomaa, Viljo Kaalimaa, Erkki Lassila, Timo Päivinen, Tapio Kiiskinen, Juha-Pekka Hassinen, Heikki Juntunen. Viimeisenä vartiopäällikkönä toimi Arvi Pulkkinen.
Rajajoukkueenjohtajan sijoituspaikka muuttui Valkeavaarasta Välivaaraan 1982. Joukkueenjohtajina Välivaarassa olivat Esa Asikainen, Jari Sirola, Mikko Karkia, Risto Tahvanainen, Reino Laatikainen, Juha Karhiaho, Erkki Lassila. Viimeisenä rajajoukkueen johtajana toimi Esa Veikkanen.
Lähes kaikki Välivaaran henkilöstöstä olivat urheilijoita ja kovakuntoisia. Useita heistä oli puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen valmennusryhmissä ja he menestyivät hyvin valtakunnallisissa kilpailuissa eri lajeissa.
Nykyisin Välivaaran entisen rajavartioasema rakennuksen omistavat Katja ja Eerik Juvonen.
Kun yliluutnantti Esa Veikkanen siirtyi Välivaarasta Imatralle rajakoululle rajavartijakurssin kurssinjohtajaksi. Lähetettiin hänelle tiedoksi Välivaaran henkilöstön coopperin testi tulokset, joilla hän voi motivoida uusia rajavartijoita liikkumaan. Välivaaran vartioaseman henkilöstön coopperin testin keskiarvotulos oli silloin yli 3200 metriä.
Ensimmäinen naispuolinen rajavartija, joka oli töissä Välivaarassa, oli Maija Hietamies.
Vartioasemalla palveli myös hyviä rajakoiria ohjaajineen. Parhaiten menestynyt koirakko oli rajakoira Varre ohjaajanaan Esko Lehkonen. He saivat rajavartiolaitoksen koiramestaruus kilpailuista kaksi kultaa ja hopean.
Vakavin rajatapahtuma lienee ollut Välivaaran rajaosuudella Matkalammella 19.9.1974. Venäläinen partio ei tuntenut Matkalammella rajankulkua tarpeeksi hyvin ja he meinasivat pidättää Välivaaran vartiopäällikön ja vartioupseerin sekä viedä heidät mennessään omalle puolelleen. Venäläinen alikersantti viritti jo rynkkynsä partionjohtajana toimineen yliluutnantin käskystä, kunnes he huomasivat erheensä. Tilanne oli ollut aika vakava.
Maito rajavartioasemalle haettiin lähiseudun maalaistaloista mm. Porennosta. Kaikki poikamiehet olivat erityisen halukkaita maidonhaku matkalle, sillä olihan Porennon talossa kolme kaunista tyttöä.
Satulavaaran rajavartioasema
Satulavaaran vartioasema perustettiin talvisodan jälkeen 1.6.1940 Härkösen taloon.
Sodan aikana 1941 – 1945 vartiot jäivät selustaan. Jatkosodan alussa Härkösen talossa toiminut Satulavaaran vartio tuhoutui vihollisen suorasuuntaustykillä ampumasta laukauksesta. Vartio oli sillä hetkellä tyhjänä.Jatkosodan jälkeen Satulavaaran vartio oli sijoitettuna aluksi Säynejärven Maamiesseuran taloon. Vuonna 1945 vartioita yhdistettäessä Satulavaaran vartio siirtyi Säynejärven Maamiesseurantalosta Lahdenkylään Eino Lemmetyisen taloon. Vuonna 1946 päättyi Lemmetyisen talon vuokra-aika ja rajavartiostolle valmistui oma talo Säyneenkylän itä-puolelle. Tämä parakki rakennus oli vartiona 10 vuotta vuoteen 1957.
Vuonna 1956 rakennettiin kauniin ja puhdasvetisen Kangasjärven rannalle uusi vartioasema rakennus.
Satulavaaran rajavartioasema lakkautettiin vuonna 1982. Henkilöstö siirtyi Välivaaran ja Valkeavaaran vartioasemille.
Siitä lukien vartio toimi partiomajana, kunnes se poltettiin hutikuussa 2012. Tapahtuma sai suuren huomion mm. television uutis-lähetyksissä.
Muistolaatan Satulavaaran nykyisen partiomajan seinään paljastivat Sari ja Impi Ikonen sekä Henna Järveläinen, jotka olivat asuneet entisellä Satulavaaran vartioasemalla. Muistolaatan paljastustilaisuudessa mukana olleet yhteispotretissa nykyisen partiomajan rappusilla.
Valkeavaaran rajavartioasema
Valkeavaaran ensimmäinen vartioasema perustettiin Valkeajärven rannalla sijainneeseen maamies-seurantaloon (nykyisen Pentti & Impi Heikkisen talon tontille), jossa se toimi kesään 1941. Rakennus oli jo ennen vartion perustamista rajan suojajoukkojen käytössä.Sodan aikana 1941 – 1945 vartio jäi omaan selustaan ja se oli tilapäisesti sotapoliisien käytössä. Jatkosodan jälkeen vartio toimi aluksi kesästä 1944 – syksyyn 1944 Pekka Parkkosen talossa, josta se siirrettiin alku talvesta 1944 Anna-Mari Mähösen taloon (nykyisin Pekka ja Kaija Hurskaisen omistama talo), jossa se toimi syksyyn 1946. Vuonna 1946 valmistui rajavartiostolle oma parakkivartio nykyiselle paikalle, jossa se toimi vuoteen 1949. Parakkirakennuksessa oli historia tietojen mukaan alussa paha lutikka ongelma. Vuonna 1949 valmistui varsinainen vartio- ja asuntorakennus tälle tontille eli tuo viereinen rakennus. Parakkivartiosta tehtiin tuolloin varastosuoja.
Vuonna 1958 valmistui uusin vartiorakennus. Entinen vartioasema rakennus peruskorjattiin silloin asuintaloksi. Siihen tuli kaksi perheasuntoa henkilökuntaa varten.
Vartioasema lakkautettiin 1.12.1996 lukien. Henkilöstö siirtyi Värtsilän - Välivaaran- ja Närsäkkälän vartioasemille.
Nykyisin Valkeavaaran entinen rajavartioasema kiinteistö toimii Riihivalkea matkailuyrityksenä.
Muistolaatan Valkeavaaran vartioaseman seinälle paljasti Irja Arovainio, joka on RJP 4:n veteraanin, Eino Konttiahon tytär ja on asunut Pohjois-Karjalassa useilla vartioasemilla lapsuudessaan.
Närsäkkälän rajavartioasema
Talvisodan jälkeen vartioasema toimi 1940 huhtikuusta Arvi Kostamon talossa kesäkuuhun 1941 saakka.
Vuoden 1941 kesäkuussa ennekuin jatkosota alkoi, vartio siirtyi Kontiolan seurantalolle, jossa se oli myös sotajoukkojen kokoontumispaikka. Kontiolassa perustettiin mm. 43. RjK.
Jatkosodan jälkeen varsinaista vartioasemaa ei heti sodan jälkeen perustettu kuin vasta 1953. Tällöin vartioasema perustettiin Janne Kostamon taloon. Vartioaseman vastuulle tuli maarajan valvonnan lisäksi myös vesiliikenteen valvonta Pyhäjärvellä.
Vuonna 1953 rajavartiosto osti Eino Tuhkaselta Maironlahdesta tontin, jolle vuonna 1954 valmistui uusi vartioasema. Se kuitenkin paloi salaman iskusta heinäkuussa vuonna 1957. Tällöin vartioasema oli tilapäisesti sijoitettuna teltoissa noin 2 kk.n ajan, jona aikana kunnostettiin palaneen vartion kellarikerros, jossa vartioasema toimi tammikuulle 1958 asti. Kuivaushuone oli mm. keittiönä ja sauna vartiopäällikön asuntona.
Uuden vartioaseman rakennustyöt aloitettiin tammikuussa vuonna 1958 palaneen vartion paikalle.
Tällöin vartioasema siirrettiin evakkoon taas Janne Kostamon taloon, jossa se oli toiminut aikaisemminkin vuonna 1953.
Kesäkuun lopulla vuonna 1958 valmistui salaman polttaman vartioaseman paikalle uusi vartioasema.
Närsäkkälän rv-asema lakkautettiin 1.1.2010 lukien. Henkilöstö siirtyi Värtsilään Tohmajärven rajavartioasemalle.
Närsäkkälän rv-asema poltettiin 14.3.2015. Tapahtuma sai paljon julkisuutta eri viestimissä kuten jo aiemmin poltettu Satulavaaran vartiokin.
Närsäkkälän vartioasema sijaitsi kauniin ja kalaisan sekä puhdasvetisen Karjalan Pyhäjärven rannalla. Nykyisin samalla paikalla on rajamiesten partiotukikohta.
Muistolaatan Närsäkkälän partiotukikohdan seinälle paljastivat Sari Ikonen ja vartioaseman viimeisenä päällikkönä toiminut Mika Karhapää.
Sääperin vartioasema
Sääperin vartio perustettiin jatkosodan päätyttyä v. 1944 Hermanni Leinosen taloon Onkilammen itäpuolelle. Vartiopäällikkönä toimi E Konttiaho, hän toimi jatkosodassa RjP 4:n mukana.
Vartio muutti v. 1945 maaliskuun 31. päivänä tri A Airolan huvilaan Haponpurolle. Tällöin E Konttiaho siirtyi vartiopäälliköksi Kiteelle. Samaan aikaan vartiopäälliköksi tuli S Vähäniitty, hän siirtyi heinäkuun 31. päivä koulutustehtäviin Lieksaan. Elokuun alusta aloitti A Kukko vartiopäällikön tehtävät. Huhtikuussa 1952 vartio muutti Valkeaantaloon.
Pekka Hämäläinen, Matti Lukkarinen, Erkki Lintunen, Hannu Jaakkonen, Mika Wegelius, Unto Eronen (vartioupseeri Sääperillä),
Pekka Hakkarainen, kiinteistön om. Maija Tiittanen, Reijo Jeskanen, Markku Mantsinen, Ari Pulkkinen
Vartio siirtyi 1952 syksyllä nykyiselle toimipaikalleen Sääperinjärven rannalle, jonne valmistui hirsinen vartio rakennus.
Keväällä 1958 valmistui samalle paikalle uusi nykyisinkin vielä pystyssä oleva vartio, joka lakkautettiin 1.6.1968. Viimeisenä vartiopäällikkönä toimi A Väänänen. Vartio toimi myöhemmin asuinvartiona. 1.8.1981 tyhjennettiin asukkaista ja osa muutti Värtsilän vartion asuntoihin ja osa omiin asuntoihin.
1.8.1981 Sääperin asuntovartio vuokrattiin Värtsilän kunnalle.
Myöhemmin 1977 Sääperin vanhan vartiorakennuksen hirret purettiin ja siirrettiin I rajajoukkueeseen 1978, jossa ne käytettiin partiomaja tarpeiksi. Rantasauna siirrettiin myöhemmin Valkeavaaran vartiolle.
Kaustajärven vartioasema
Nykyisen yhden Kaustajärven vartion sijasta toimi Talvisodan jälkeen paikkakunnalla kaksi vartiota: Kenraalinkylän ja Kaustajärven vartiot. Edelliseen oli lähinnä sijoitettu ns. suojajoukkoja, jotka muodostettiin varusmiehistä. Jälkimmäinen vartio huolehti varsinaisia rajanvartiointiin liittyviä tehtäviä. Tämä Kaustajärven vartio oli sijoitettu vanhalle Kymin talolle, josta se siirrettiin melko pian nykyiselle Kymin talolle. Jatkosodan jälkeen Kaustajärven vartio palasi entisiin tehtäviin paikkakunnalle. Vartio sijoitettiin Kaustajärven kansakoululle. 1946 päästiin muuttamaan nykyiselle paikalleen. Em. rakennus palveli vartiorakennuksena vuoteen 1962 saakka, jolloin se muutettiin peruskorjauksen jälkeen perheasunnoksi ja entisen vartiorakennuksen tilalle rakennettiin uusi. Parantuneiden työolosuhteiden myötä paranivat Kaustajärven vartion henkilökunnan asunnot nykyajan vaatimuksia vastaaviksi.
Vasemmalla Kiteen Rajakilta ry:n sihteeri Juha Vuorjoki, joka palveli Saarivaarassa, Markku Mantsinen, Pekka Hämäläinen palveli vartiolla ja Ari Pulkkinen. Hänen isänsä palveli vartiolla. Tohmajärven vartioaseman päällikkö kapteeni Mika Wegelius, Pohjois-Karjalan Rajamieskillan pj Reijo Jeskanen luovuttivat laatan nykyiselle kiinteistön omistajalle Ari Heiskalle, joka ei päässyt tulemaan paikalle. Oikealla Kaustajärvellä kesäisin asuva Värtsilästä kotoisin oleva rovasti Erkki Lintunen.
Lisääntyneen matkailun myötä tulleet lieveilmiöt ovat tuoneet lisätyötä myös Kaustajärven vartiolle. Monien tuhansien turistien joukossa on aina niitä, jotka eivät tunne ja tiedä raja-alueen säädöksistä ja näin myös työllistävät vartion henkilökuntaa. Kuitenkin tuskin voidaan puhua tietämättömyydestä tapauksessa, jossa kaksi ranskalaista turistia 1976 vievät Kaustajärven kylän kohdalta kahdesta rajapaalusta kilvet. Rikolliset saatiin kiinni Savonlinnassa ja kilvet palautettiin takaisin. Vartion alueella ei ole käynyt ainoastaan kutsumattomia vieraita vaan vuosien varrella on Kaustajärven vartion vieraina ollut useita seurueita. Vaikutusvaltaisin näistä on ehdottomasti ollut Suomen maaherrojen vierailu Kukonkaulan partiomajalla. Retkikunta saapui partiomajalle 21.6.1977 sisäministerin johdolla. Vartio tarjosi kaikille vieraille kahvit, savumuikut ja vatruskat. Ohjelmassa oli mm. Rajavartiolaitoksen mestarin Yrin esittely työympäristössään.
Kaustajärven vartio lakkautettiin 1989 ja viimeisenä vartiopäällikkönä toimi Jorma Sorsa
Saarivaaran vartioasema
Tohmajärven rajajääkärikomppanian pohjoisin rajavartioasema oli Tuupovaaran kunnassa toimiva Saarivaaran vartio. Kaksi vuotta jouduttiin toimimaan erittäin ahtaissa oloissa, jonka jälkeen siirryttiin nykyiselle sijoituspaikalle. Vuonna 1952 valmistunut vartio toimii edelleenkin peruskorjattuna vartion käytössä.
Vartion alkutaivat alkoi 1940 Saaroisten kylässä Korpijärven etelärannalla Elvi Penttisen talosta. Talo otettiin käyttöön talonväen ollessa evakkotaipaleella. Saarivaaran kansakoulu oli myös sodan jälkeen sijoituspaikkana kunnes vartio lakkautettiin 1948, jolloin partiointi hoidettiin Kaustajärven vartiolta. Kuitenkin käytännön syyt pakottivat perustamaan vartion uudelleen 1950
Vasemmalla alhaalla Saarivaaran vartioaseman viimeinen päällikkö Hannu Jaakkonen Pohjois-Karjalan Rajamieskillan pj Reijo Jeskanen, vartioasemalla työskennellyt Markku Mantsinen, nykyisen kiinteistön omistajan Seppo Kainulaisen vaimo, vartioasemalla palvellut Juhani Miinalainen, Tohmajärven Rajavartioaseman päällikkö kapteeni Mika Wegelius
Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä myös Saarivaarassa käytiin samat kehityspiirteet läpi kuin muillakin vartioilla: henkilöstön asunto- ja työolosuhteet ovat parantuneet huomattavasti. Työmäärä lisääntyi varsin huomattavasti retkeilymajan myötä, mutta rajanvartiointi on suoritettu annettujen käskyjen ja ohjeiden mukaan. Myös Hoilolan Ritoniemessä sijaitseva leirintäalue on työllistänyt vartion henkilökuntaa. Rajanvartioinnin rutiinit ovat keskeytyneet silloin tällöin tapahtuneiden vierailujen johdosta. Viimeisin huomattava vierailu oli 1982, jolloin Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö kenraalimajuri Ilmari Kirjavainen kävi Saarivaaran vartiolla. Muista tapahtumista tulee esiin jo perinteeksi muodostunut Saarivaaran- ja Kaustajärven vartioiden väliset talvi- ja kesäongintakilpailut.
Voitot ovat menneet vartioiden välillä lähes vuorotahtiin. Viimeksi eli 1982 julkaistun tuloksen mukaan "vastoin kaikkia ennakko-odotuksia ja todennäköisyyslaskelmia ja kaikkien, jopa Kaustan oman henkilökunnan suureksi ällistykseksi kilpailut voitti poikkeuksellisesti Kaustajärven vartio."
Saarivaaran vartio lakkautettiin 1992 ja viimeinen vartiopäällikkö oli Hannu Jaakkonen.
Valamajärven rajavartioasema
Muistolaatan kiinnitystilaisuuteen osallistuivat mm. Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentaja ev Marko Turunen, Pohjois-Karjalan Rajamieskillan pj Reijo Jeskanen ja Lieksan Rajakillan pj Reijo Kortelainen ja rakennuksen nykyinen omistaja Ilkka Eskelinen
sekä nykyisiä että entisiä rajavartijoita.
Valamajärven rajavartioaseman viimeiset rajavartijat "Valaman munkit" vuodelta 1992 olivat mukana laatan kiinnitys tilaisuudessa,
jonka jälkeen siirryttin muistelemaan menneitä Jukolan Motin kodalle kahvia ja makkaroita nauttien.
VALAMAJÄRVI
Ensimmäinen vartio perustettiin nykyiselle paikalle Valamajärven Kavioniemeen v. 1937. Tämän vartio
n suomalaiset polttivat talvisodan alussa väistyessään venäläisten suorittaman hyökkäyksen alta 4.12.1939.
Uusi vartioasemarakennus rakennettiin sodan jälkeen palaneen rakennuksen paikalle hirrestä v. 1945, jossa toimittiin vuoteen 1960 saakka. Tällöin valmistui kolmas vartioasemarakennus, jossa toimittiin vartioaseman lakkauttamiseen saakka.
Vartioasema lakkautettiin 1.5.1992.
Vanha vartiorakennus on paikallaan pihapiirissä ollen asuntokäytössä. V. 1984 oli vartiolla mittava peruskorjaus, jolloin mm. vanha vartiorakennus saneerattiin nykyaikaiseksi kahden perheen asunnoksi. Korjauksen jälkeen asunnoissa ei ole asunut ketään.
Nykyisin rakennuksen omistaa Ilkka Eskelinen.
Kuvat Lieksan Lehti/Marja Mölsä
Vepsävaaran vartioasema
Vepsävaaran vartioasema toimi kahteen eri otteeseen 1940-1941 ja toistamiseen 1945-1953 Tohmajärven Vepsässä Juvosten talossa. Talo on edelleen suvun käytössä ja hyväkuntoinen.
Muskon vartio perustettiin Talvisodan jälkeen vartioimaan uutta Moskovan rauhan rajaa. Vepsänvaaraan sijoittui toinen vartio, Vepsänvaaran vartio. Muskon vartio lopetti toimintansa vasta heinäkuussa 1941. Muskon vartion miehet kuuluivat kersantti Ali-Kaijalan ryhmään, joka yhtyi heinäkuun lopulla Laatokan rannalla Tohmajärven komppaniaan eli 14. RajaJK:aan. Vuoden 1944 jälkeen Muskon vartio toimi Muskon alueella Muskon koululla, mutta vartion toiminta lakkautettiin 1945, jolloin sen toimintaa jatkoi Vepsänvaaran vartio. Mutta eipä tilanne ollut vieläkään selvä vaan 1953 vuorostaan lakkautettiin Vepsänvaaran vartio
ja se siirtyi Muskoon.
Kiinteistön omistaja Irja Juvonen ja Rajamieskillan pj Reijo Jeskanen
