Hannu itse

Hannu Kortelainen ,Ikä 38 vuotta, kotoisin Joensuusta, palvelusarvo vanhempi rajavartija ja tehtävä vartion organisaatiossa partio- ja vartiomies sekä drone-lentäjä. Varusmiespalveluksen aloitin Onttolassa 2001  kesällä ja vuoden päästä pois  ja 10 päivää olin reservissä ja sen jälkeen rajalle töihin. Ensin määräaikaisena ja sitten Immolan raja-ja merivartiokoulun peruskurssin jälkeen Pohjois-Karjalaan vaki virkaan.

Suvussa ei ole ollut rajamiehiä, mutta joskus lapsena näin koiraesityksen ja siitä sitten kiinnostuin ja  varusmiespalveluksen jälkeen oli selvää että  rajavartijaksi. Kun aloitin tämä oli toiveammatti ja on se sitä vieläkin, enää 20 vuotta sotilaseläkkeeseen, joten sitä odotellessa. Työ sopii nykyään perheellisellekin, kun ei enää olla useita vuorokausia partiossa vaan päivä- tai yövuoron jälkeen mennään kotiin. Tänään heräsin 5.30, jääkaapista eväät ja tunnin ajo vartioasemalle, jossa aamupala, päiväpartio 07.00-17.00 ja tunnin ajo taas kotiin ja ehtii illalla vielä harrastamaan lasten kanssa, jos heillä on esim. jotain harjoituksia. Eli huono puoli on se, että menee pari tuntia autossa istumiseen.

Päivällä tehdään aina kaikki työhommat kuten pitkokset, piikkilangan korjaukset, raivaus hommat, moottori- ja raivaussahatyöt. Yövuorot ovat sitten enemmänkin autolla ajelua ympäriinsä mutta myös rajaa tarkastetaan syyspimeällä varsinkin ja kun lumi tulee ja koiraa ei enää tarvita, niin tulee itsekin aika monesti tuolla käveltyä otsalampun kanssa pimeällä. Yövuoroja on selvästi vähemmän kuin päivävuoroja, mutta tykkään kyllä ite molemmista. Jos päivällä ei ole ehtinyt nukkua, niin yövuorolla saattaa unettaa, mutta siihen auttaa kun toinen kertoo “huonoja vitsejään”. Kesällä kun valoisaa on pitempään vuorokausi on laajemmin käytössä. Toki talvipimeälläkin tehdään partiointia. Itse kun tykkään hiihtää niin talvella partiohiihdon kautta tulee aika paljon enemmän liikuntaa kuin kesällä.

Uralla olisi kurssien kautta mahdollista edetä ylirajavartijaksi ja rajavartiomestariksi mutta se tietäisi enemmän toimistohommia. Tykkään enemmän toiminnasta, talvella hiihdetään, kesällä raivataan raja-aukkoa ja polkuja tai rajavyöhykkeen takarajaa tai sitten kävellään koiramiehen kaverina.

Entä rajamiehen perinteiset harrastukset, kalastus ja metsästys. No jonkin verran. Kalastusta lähinnä siten, että minä soudan ja muu perhe kalastaa. Sen lisäksi hiihtoa, laskettelua ja kesällä maastopyöräilyä aika paljon.

Sattumuksia

Toissa talvena tähän Ruohosuohon uppos aika monta moottorikelkkaa joita oltiin hakemassa aika monta kertaa sieltä pois. Jonkun kerran itsekin kahlasin siellä vyötäröä myöten, onneks oli kahluuhousut jalassa. Ensin oli vähän kylmä mutta aika äkkiä siinä hiki tuli kun kelkka revittiin sieltä irti. On siihen joku kesä joku mönkijä uponnut siihen samaan suohon. Tämän henkilön sukunimestä on tullut meille niin sanotusti työnimi suohon uppoamis tapahtumille

Kerran kaaduin suksilla niin että lunta löytyi paian sisästä, pistooli aivan lumessa, piti purkaa ja kuivata partiomajalla, piippu täynnä lunta, tuli ihan kunnolla pyörittyä lumessa.

Viime talvena kaaduin silleen että pää meni piikkilangan alle ja naama aukes, kun suksen side tarras alamäessä.

Rajavyöhykkeellä on tarvottu umpihangessa, rajalla on kuitenkin niin hyvä uran pohja ettei satanut lumi haittaa kelkan menoa. Kerran kun lähin Satulavaaran aseman pihalta hiihtämään Närsäkkälään, rupes lunta satamaan matkalla, näkyvyys meni nolllaan ja kun laskeuduin Vaitjärvelle en nähnyt mitään muuta kuin valkoista. Onneks järvellä näkyi välistä hämärästi  punaisia aurausviittoja, joissa oli heijastin. Välillä oli kohtia ettei nähnyt muuta kuin valkoista, isoja rätti töppösiä. Silloin mietin, kun raja tekee kulman järvellä, etten eksy Venäjän puolelle. Yritin hiihtää reilusti suomen puolella normaalista urasta poiketen.

MARKO ITSE

Marko Kervinen, vanhempi rajavartija, koiran ohjaaja. Kotoisin Ilomantsista. Tehtävä nyt  ihan normaali tämmönen rajapartio elikkä kahden hengen partio, johon kuuluu rajan tarkastusta ja sitten aluevalvontaa. Ikä 50 vuotta. Varusmiespalvelus Onttolassa. Kontioranta oli silloin toinen vaihtoehto mutta jotenkin rajavartiosto kiehtoi enemmän. Kävin metsätyönjohtajakoulun ja anoin lykkäystäkin sen koulun takia  ja menin sitten armeijaan, jonne sitten jäinkin. Suvussa ei ole ollut rajamiehiä.  Stora Ensolta tarjottiin, olisko ollut korjuupuolen työjohtajan vakanssia mutta olin jo päässyt rajalle töihin, joten sanoin kiitos ei, valitsen tuon valtion pitkän leivän. Syksyllä 94 kävin Immolassa rajakoulun peruskurssin, jonka jälkeen on ollut täydennyskursseja . Kun tulin taloon, niin mulle tarjottiin paikkaa päällystöopistoon, mutta kieltäydyin siitä heti, mie olen jo tavallaan yhen työjohtajakoulun käynyt  ja ajattelin, että jos koiran ohjaajaksi pääsen, niin olen urani huipulla. Harrastan metsästystä, mulla on rajakoiran lisäksi 7 hirvikoiraa.Parhaana syksynä ammuin 11 hirveä, 13 piikkinen sarvi taitaa olla suurin.

Hyvää työssä on liikunnallisuus ja työn vappaus.

Sattumuksia

Melkein tasan vuosi sitten, Jalkavillan suolla, koiraohjaaja Mikko Hämäläisen partio ilmoitti, että on kuollut isosarvinen hirvi melkein rajan varressa. Tullut ilmeisesti edellisiltana  rajan yli, aidan yli Venäjältä. Sitä oli ammuttu hyvä osuma lavan taakse. Suurriista virka-apu tuli hakemaan ruhon pois mutta me halutaan nuo sarvet vartiolle. Partion päällikkö Mika Wegelius sai päättää laitetaanko seinälle vai mihin. Niin hän sanoi, että annetaan meidän komentajalle Vesa Blomqvistille läksiäislahjaksi, kun oli lähdössä Kaakkois-Suomeen.

Niin sitten keitin ja valkaisin sarvet ja laitoin taustalevyn. Hyvin oli komentaja mielissään harvinaisesta lahjasta, Venäjältä “loikanneen” hirven sarvet Tohmajärven rajamiesten muistona.

Joo elikkä tuota oisko tästä joku kolme vuotta sitten oltiin syksyllä yöpartiossa ja aamuyöllä tuli sitten Onttolan jokesta tehtävä että Kiteen Välivaarassa menee polkupyörällä kaveri rajan yli, näkyi kamerassa yöllä . Ajettiin paikalle, pieni pyörän valo näkyi Venäjän puolella rajaa.

Ruvettiin käskyttämään ja kysymään puhutko suomea tai englantia. Kuului vastaus: “suomee puhun”.

Hän tuli Venäjän puolelta raja-aukon Venäjän puoleiseen reunaan. Ei sanonut nimeään, sanoo vain venäläisille. Tule pois tänne suomen puolelle.  Ei, hän ihannoi sosialismiä.

Yritettiin houkutella kahville Suomen puolelle, mutta ei halunnut. Lopulta lähti etenemään heikkoa tieuraa syvemmälle Venäjälle. Onttolasta lähti ilmoitus Venäjälle, että mies tulossa, jolloin hänet otettiin kiinni. Oli aikansa kuulusteluissa, mutta myöhemmin teki mieli takaisin Suomeen ja aikanaan pääsikin.

Rajan valvonta

Tohmajärven rajavartioaseman toiminta-alueen laajuus on meillä vähän reilu 70 kilometriä valvottavaa valtakunnan rajaa ja siihen kuuluu yhtenä isona  alueena  Karjalan Pyhäjärvi, joka on omanlaisensa alue valvottavaksi verrattuna vartioston muiden vartioasemien alueisiin. Partioita laitetaan resurssien mukaan liikenteeseen. Kesäaikana partion kulkema matka valtakunnan rajalla on n. 10-15 km, sen suurin piirtein koira jaksaa tehokkaasti työskennellä. Talvella sitten, kun lumi on maassa ja pääsee hiihtämällä tai kelkalla, saatetaan katsoa  pidempiäkin pätkiä, kymmeniä kilometrejä päivän aikaan. Talvella voidaan koko rajaosuuskin  päivän sisällä käydä katsomassa läpi.  Kesällä tietyillä alueilla käydään päivittäin ja joillakin alueilla taas esim. kolmen päivän välein. Valvonta perustuu riskianalyysiin, mikä  tehdään aseman alueelle ja sitä päivitetään sitä mukaa kuin valitseva tilanne ympäristössä muuttuu ja valvontaa kohdennetaan sen mukaisesti eri alueille.

Koronan vaikutus

Koronalla on  meidän perustyöhön ollut jonkun verran vaikutusta. Piti miettiä miten estetään taudin mahdollinen leviäminen meidän omassa porukassa.Työsuunnittelussa piti ottaa huomioon partioiden alkamis- ja päättymisaikojen hajauttaminen, jotta mahdollisimman vähän on henkilöstöä samassa tilassa samaan aikaan kokoontumassa ennen partioon lähtöä ja partion paluuseen liittyen.

Sitten johtaja vuorottelua piti tietenkin tehdä silleen, että esim. aseman päällikkö ja varapäällikkö eivät ole samaan aikaan töissä toimistossa, toinen oli partiossa toinen  toimistossa tai sitten toinen oli etätöissä jossain toisessa toimipisteessä tai kotoa käsin, että turvattaisiin aseman  johtaminen ja  partiointi. Suunnitelmia piti päivittää sen varalle, että mitä tehdään, jos tulee tämmöinen tartunta tapaus. Miten toimitaan, siivousta on pitänyt tehostaa  aika rajusti ja autoja desinfioida partion jälkeen. Tällä tavalla  pyritään ennalta ehkäisemään mahdollista taudin leviämistä tässä meidän työyhteisössä.

Vierailut minimiin, koulutuksia ei ole kyetty pitämään muuta kuin pienryhmissä. Työyksikkökokoukset on siirretty hamaan tulevaisuuteen, ei ole tavattu muiden vartioasemien väkeä kuin ihan poikkeustapauksissa, joten aika semmoisena omana tiiviiinä työyhteisönä tätä aluetta  valvotaan. Enemmän se on vaikuttanut tuohon Niiralan rajatarkastusaseman toimintaan. Siellähän liikenne on tippunut kymmenesosaan normaalista. Tulee lähinnä rekkoja, 300-400 rajanylitystä päivässä, kun normaalisti ollut kymmenkertainen määrä.

Mutta vartioaseman varsinaiseen tehtävään ja toimintaan korona ei ole vaikuttanut. Rajaa valvotaan täyspainoisesti. Rauhallista on ollut rajalla. Naapurin puolella loma- ja matkailukohteet ovat olleet samalla tavalla suljettuina kuin Suomenkin puolella, joten turisteja ei ole ollut suuremmalti rajan lähellä ja luvattoman rajan ylityksen riski on ehkä pikkusen laskenut.