Onttolan Rajakillan syysjotos Artonlammelta Anninkoskelle 20.9.2014
Joensuusta nousimme Sepon kyytiin Kaukon ja Jorman kanssa. Koverosta käännyimme kohti Öllölää ja Runon- ja Rajantietä. Hoilolasta Onnellistenvirransillan ylitettyämme jatkoimme matkaamme läpi Mutalahden, Patrikan ja Kuuksenvaaran Möhkön tielle, mistä käännyimme kohti Petkeljärven retkeilykeskuksen päärakennusta.
Siellä tapasimme isän ja pojan Rauno ja Pekka Suhosen ja Reijo Jeskasen. Rajalta isännäksemme oli saapunut kapt Kimmo Vitri.
Yrittäjä Harri Kukkonen oli valmistuttanut meille hyvät salaatit ja lihapaistokset, kuitenkin annoksissa oli valkosipulia sekä muita etelänyrttejä, niin osalle porukasta tuli lieviä vatsanväänteitä ja hapokasta oloa.
Kuvasta puuttuvat Reijo Jeskanen ja kuvaaja Seppo Lyytikäinen
"Huolto pelaa"
Lähdimme liikkeelle Artonkankaalle menevän metsäautotien kääntösilmukasta.
Tutustuimme kesän 1944 taistelujen puolustusasemiin. Näimme telttapaikat, jotka oli kaivettu hiekkaharjuun, niin että kranaattikeskityksissä teltan asukkaat ovat olleet sirpalesuojassa. Pitkin alkutaipaleen harjannetta oli runsaasti sodanajan kaivettuja pesäkkeitä.
Ei kun matkaan kohti Koitajokea. Leveä on ura alussa
Jotostellessamme havainnoimme eläintenjälkiä: alkumatkasta tutustuimme suden jälkiin, myöhemmin näimme karhun, saukon ja hirven jälkiä sekä tuoreen karhun ulosteen, jossa oli runsaasti puolukoita.
"Älkää hätäilkö pojat, ei me olla eksyksissä"
Jotostimme koillisesta lounaaseen seuraten Koitajokea, jonka uoman keskilinjassa kulkee Venäjän ja Suomen välinen valtakunnan raja. Rajalla oli rauhallista. Aurinko valaisi kirkkaassa syyssäässä soiden saraheinikoita ja polkuamme varjostivat suuret naavaiset kuuset. Koitajoen töyräällä kasvoi muutamia ikipetäjiä arviolta yli 300 vuotiaita kilpikaarnaisia puita. Tässä puitteita niille keskusteluille, joita käytiin sotahistoriasta ja nykyisestä maailman poliittisesta tilanteesta.
"Paalupaikalla - pitstop"
Kerrankin leveät "pitkos - ei kun poikittaispuut"
"Tarkistettu - kunnossa on"
" Miten se raja nyt tässä oikein kulkeekaan"
Riippusillan laavulla pysähdyimme tauolle. Nuotiopuina olivat kauppias Kusti Hämäläisen kaupan kellarissa sota-aikana neuvostosotavangeilla teettämän koivupöydän jalat. Nuotio roihusi aluksi kuumana, mutta asetuttuaan makkarat kypsyivät siinä joutuisasti. Nuotiolla todettiin venäläinen viisaus, että ihminen ei kyllästy katsomaan kolmea asiaa: virtaavaa vettä, nuotiotulta ja toisen työskentelyä. Nuotion sammutusvesi käytiin suonsilmäkkeestä, kun jokirantaan ei päässyt korkean rantatöyrään takia.
"Jalat" ja Jorma tulessa
Riippusillan laavulla Rauno Suhonen huomasi, että laavu on kallellaan. Hän haki pitkän mäntyrangan, jolla nurkkaa sai nostetuksi ja Jeskasen Reijo nakkasi kakkoskuutosen nurkkakiven päälle. Nyt laavu on oikaistu. Urakan päälle maistuikin nuotiomakkara ja kahvit.
Riippusillan laavu
"Partio" ja suurin reppu perillä
Autoille palattuamme kantamukset nostettiin auton kyytiin ja Rauno, Kauko ja minä kävelimme vielä parin kilometrin matkan Möhkön keskustaan. Jeskasen Reijo lähti Möhköstä kaupan kautta kohti kotia ja me muut lähdimme Petkeljärvelle rantasaunaan. Lauteilla muistelimme 1970-luvun suomalaishiihtäjien menestystä ja menestymättömyyttä ja kuinka moni huippuhiihtäjä oli rajamies. Kiitokset P-K Rajan Ilomantsin alueen päällikölle kapt Kimmo Vitrille ja kaikille jotokseen osallistuneille.
Seuraavaa jotosta valmistelemme helmikuuksi, mutta marras-joulukuun vaihteessa on pikkujouluristeily Tukholmaan.
Muisteli Ari Salo
Kuvat seppo Lyytikäinen
