Pitkin rajapartiouraa
Matkamme kohti Lieksaa alkoi Jukka Röppäsen kyydissä. Seppo Lyytikäinen oli tullut Lahdesta edellisenä päivänä junalla ja yöpynyt Jukan luona. Kyösti Thum ja Ari Salo tulivat kyytiin matkalta. Lähtöaikamme Joensuussa oli 05.30 ja perillä Särkkävaaran entisen vartioaseman kohdalla olimme pari minuuttia ennen sovittua tapaamisaikaa.
Jukka jätti auton parkkiin metsäautotien kääntöpaikalle ja nousimme Rajavartiolaitoksen VW pikkubussiin. Lieksan Rajavartiostosta olivat isäntinämme ylirajavartija Kari Piiparinen ja vanhempi rajavartija Jukka Behm sekä rajakoira Inari. Meidät vietiin Kalliojärvelle, mistä aloitimme toistakymmenen kilometrin mittaisen jotoksemme vaihtelevassa maastossa, jossa tarvittiin välillä myös alkeellisia kalliokiipeilytaitoja. Lieksan Rajakillasta mukana olivat rajahistorian erikoisasiantuntija Esko Kuitunen ja vaellusspesialisti Heikki Turunen
Päivän sää
Sää jotospäivänä oli loistava. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta ei lämmittänyt vaan valaisten kauniin Karjalan vaara- ja suomaisemat, mitä kauneimpiin sävyihin. Lämpötila lähtiessä oli -2 astetta Celsiusta. Iltaan mennessä pilvet peittivät taivaan ja lämpö kohosi +5. Etukäteen tiedettiin, että suuri osa matkasta edetään pitkin kapeita ja paikoin huonokuntoisia pitkospuita. Kukaan ei tainnut kuitenkaan kellahtaa kumoon.
Rajahistoriaa
Välillä söimme eväitämme ja hörppäsimme juomista. Neljässä tunnissa olimme saavuttaneet Aittokosken partiomajan. Matkan aikana saimme kuulla monet tarinat rajamaasta Eskon kertomana. Raja, jota kuljimme on Stolbovan rauhan 1617 aikainen ja edelleen virallinen raja Suomen ja Venäjän välillä. Ensikerran raja-aukko raivattiin vuonna 1839, jolloin Lieksan raja-alueelle pystytettiin 13 kivikasaa rajaa merkitsemään. Ne olivat huolella rakennetut noin kaksimetriset halkaisijaltaan ja puolimetriä korkeat pyöreät kivikasat, joiden keskelle oli kivillä nostettu napa. Raja tarkastettiin toisen kerran vuonna 1934.
Jotoksen päätepiste
Lieksan Rajakillan Särkkäjärven kämpälle
Aittokoskelta rajavartijat kuljettivat meidät Jukan autolle, josta otimme yöpymistarvikkeet ja kävelimme 400m Särkkäjärven majalle. Heikki Turunen opasti meille kämpän tärkeät asiat. Lämmitimme saunan ja olimme valmiit levolle jo klo 17, mutta uneen pääsimme vasta klo 19 ja aamulla kuuden aikaan olimme siivoamassa kämppää ottamaan vastaan seuraavat tulijat. Suuret kiitokset Lieksan Rajavartiostolle ja Lieksan Rajakillalle onnistuneen jotoksen puitteiden luomisesta.
Paluumatkan varrelta
Kotimatkalla tutustuimme Änäkäisten linnoitukseen ja Puuruujärven taisteluun, jossa alikersantti yhdessä lataajan kanssa tuhosi pienellä kanuunalla, ilman tähtäyslaitteita, seitsemän neuvostopanssaria yhteen paikkaan. Tällä saatiin vihollisen hyökkäys pysäytetyksi. Kävimme myös Jukolan motissa, minne sotahistoriallinen seura on rakentanut komea kodan. Nurmijärvellä muistelimme, sitä kuinka neuvostojoukot yrittivät koukkausta selustaan. Suomalaiset puolustajat saivat vihin asiasta ja menivät vastaan. Pimeässä oli vaikea nähdä paikkoja tarkasti, mutta suomalaisten ensimmäinen kranaattikeskitys tappoi joukkoa komentaneen upseerin ja suomalaisten onnistui tuhota koko joukko.
Joensuun tiellä
Joensuun tiellä muisteltiin desanttien hyökkäyksiä siviilien koteihin. Mönnin kylän läpi ajaessamme pysähdyimme Suomen sodan 1808-09 muistomerkille, joka on liki sitä paikkaa, jossa sotamies Räty kaatui. Olli Tiaisen toiminta esti venäläisiä valloittamasta Pohjois-Karjalaa. Venäjä valtasi Ruotsin itäosan, josta tehtiin Suomen suuriruhtinaskunta ja Porvoossa valtiopäiviä vietettiin. Lopulta Suomi reilun sadan vuoden päästä sai itsenäisyyden.
Keväällä 2016 suunnitteilla hiihtojotos.
Tervetuloa joukolla mukaan.
Terveisin Ari Salo
Kuvat: Seppo Lyytikäinen
